ja sitten se oli menoa...

Ei sille vain voinut mitään, se oli menoa se. Tämä ihminen sekoitti koko pakan ja vastaan ei edes kyennyt taistelemaan :) Kyse on siis nykyisestä miehestäni. :)

Silloin tein itselleni selväksi, että kerran vielä yritän ja jos ei mikään onnistu, olkoon sitten...
Sillä hetkellä tuli se lopullinen elämänmuutos. Jätin baarit kokonaan, jätin alkoholin liki kokonaan.
Tästä on nyt aikaa 5 vuotta ja ilokseni voin todeta, että homma toimii :)
Viiteen vuoteen en ole astunut jalallanikaan baareihin, enkä ole juonut niin, että olisin ollut humalassa.
Ja ei ole ollut minkäänlaista tarvetta edes sellaiseen, ei aiemmin eikä nyt.
Absolutisti en ole, mutta humalaan en itseäni juo :)

Parasta tässä kaikessa oli se, että vihdoinkin elämässäni oli tunne, että se kokoelämän mittainen etsintä oli päättynyt. Olo oli rauhallinen ja hyvä, olin sielä missä minun kuuluukin olla.

Vauhdilla kaikki onkin mennyt. 5 vuotta: kihlaus, avioliitto, 4 raskautta, joista yksi valitettavasti päättyi keskenmenoon, mutta elämäämme ilostuttaa 3 ihanaa lasta :)

Vaikeuksiltakaan ei olla toki vältytty, mutta kaikinpuolin tiedän olevani siellä missä pitääkin ja painokin on tällä hetkellä täysin oikea.

Lasten jälkeen paino on tippunut huimaa vauhtia, jopa niin, että se tippui aivan liikaa.
Vielä vuosi sitten olin kovasti alipainoinen ja jouduin tällä kertaa taistelemaan sen puolesta ettei se enää tippuisi. niin se elämä heittelee... ennen taisteltiin sen puolesta, että paino ei nousisi liikaa ja nyt huolta pidetään siitä ettei se tipahda liikaa ;D

Lapset pitävät liikkeessä koko ajan ja on siis todellakin muistettava säännöllisesti syödä, ettei painon lasku karkaa käsistä. Jos talossa vipeltää 3 muksua, joista vanhin täyttää kohta 4, voitte olla varmoja, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää ;)

Tässäpä oli siis erittäin tiiviissä muodossa oma taisteluni painoni ja mieleni kanssa.
Tarinassa on monta pientä mutkaa, joihin tulen jatkossakin välillä palaamaan.

Blogieni Facebook -sivulla 100 tykkääjän raja lähenee huimaa vauhtia ja se, kun menee rikki saatte erikoispostauksen kuvien muodossa  Ennen ja Jälkeen elämänmuutoksen.
Jatkossa tässä blogissa keskitytään hyvinvointiin, niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin ja tulossa on laajoja postauksia laidasta laitaan ja kunnon esittelyitä esimerkiksi luontaistuotteista :)

Pysykää kuulolla ja muistakaapa vielä, että Facebookissa käynnissä oleva arvonta on voimassa enää muutaman päivän :) Sivulle pääsee TÄSTÄ

Mukavaa tiistaita kaikille <3

Elämä jatkuu

No hui.. edellisestä postauksesta on vierähtänyt jo aika tovi. Pahoittelut tästä viiveestä, mutta tänä aikana on pesue muutettu uuteen osoitteeseen ja se on vienyt kyllä kaiken liikenevän ajan ja voimat.

Mutta kuitenkin, mihinkäs sitä on tarinoinnissa viimeksi jääty...
Juu, eli treenaamisen aloitin jälleen kerran ja toistin sitä vanhaa, hyväksi havaittua kaavaa.
Tulosta tuli ja kaiken piti olla hienosti, mutta oliko?

Ehkä se päällisin puolin näytti ulkopuoliselle, että kaikki oli hienosti. Elämässä oli käytännössä kaikki tarvittava, mitään ei puuttunut ja kuntokin oli ihan kiitettävä. Silti kuitenkin kaikki oli jälleen kerran TYHJÄÄ.
Monesti mietin, että mikä hemmetti minussa on vikana, kun kaiken pitäisi olla mallillaan, silti en tunne niin.
Sitä tunnetta on vaikea kuvailla, kun sinulla on kaikkea, mutta siltikin jotain puuttuu, mutta et itsekkään osaa sanoa MITÄ se jokin puuttuva on. Jälleen oltiin siis tilanteessa, että itse elän kuin jossain sumussa miettien, että mikä tämä juttu oikein on. Tätä kesti kovasti yli pari vuotta ja JÄLLEEN oltiin tilanteessa, että pohja häämötti... ja nyt se mieli vasta maassa olikin. Koko elämä oli ollut käytännössä sen jonkin etsimistä, mutta kun et itsekkään tiennyt mitä etsit. Oli kaikki elämän ylä- ja alamäet, huonot ihmissuhteet, juoruämmät, kavalaakin kamalammat "muka"-ystävät... Siinä ei enää paljoa treenimotivaatiota ole, kun kaiken on toistanut useampaan kertaan ja kuitenkin kaikki on aina kaatunut. Mielessäni ajattelin, että miksi ihmeessä edes yrittäisin enää mitään, se kun kaatuu kuitenkin lopulta.

Tässä eletään aikaa reilu 5 vuotta sitten. Teeskentelin kaikille kaiken olevan mainiosti ja onnistuin siinä niin hyvin, että kukaan ulkopuolinen ei tiennyt tasan mitään siitä, mikä oli totuus. Olin ulospäin iloinen, menevä ja kaikin puolin reipas ja toimelias. Sisäpuoli olikin sitten juuri päinvastoin.
Mieli oli niin totaalisen musta kuin olla voi. Sittenpä kaikki jälleen kerran alkoi heittää häränpyllyä...
Ihminen kun kuvittelee luovuttaneensa, elämällä yleensä on jokin ässä hihassa ja niin oli tälläkin kertaa.
Elämä heitti minulle eteen ihmisen, jota kerran vilkaisin silmiin ja jotakin tapahtui, jota en tänä päivänäkään täysin osaa selittää...


jatketaampas tarinointia seuraavalla kerralla ;)

Muistutus :)

Blogieni Facebook sivulla on siis käynnissä arvonta vielä 31.8.2013 saakka.
Tykkäämällä sivusta ja jakamalla kuvan osallitut käsin tehdyn korusetin arvontaan :)

Facebooksivulle pääset TÄSTÄ

Kun 100 tykkääjää menee rikki saatte sen odotetun kuvapostauksen Ennen jaa jälkeen elämänmuutoksen... ;) ja ehkäpä vähän jotain muutakin extraa...
Hui, kuinkahan uskallan, mutta luvattu mikä luvattu... :)

Laittakaapas siis kuvaa jakoon ja käykää tykkäämässä sivusta!


Lämpöistä lauantaita kaikille <3

Ja mihinkäs sitä viimeksi jäätiinkään...? Niin, juu...
Elämään tulla tupsahti uusi ihminen. niinhän siinä yleisesti käy, että uuden suhteen myötä se elämä vähän tasoittuu ja rauhoittuu. No näinhän se kävi minullekkin ja samalla väheni myös treenaaminen.
Toki muu sisältö osittain korvasi sen treenin antaman energian, mutta tietäähän sen, että se ei riitä.
Painoa alkoikin tulla takaisin, mutta ei onneksi niin paljoa kuin oli lähtötilanne.
Jotain kuitenkin puuttui. Elämä oli silti tyhjää ja en ollut siihen tyytyväinen.
Mieli oli väliin maassa ja väliin turhankin lennokas. Reilu 4 vuotta jatkui sellaisella tasaisen tappavalla tahdilla. Elämä oli kohtuu rauhallista, ainakin entiseen verrattuna, oli uutta työtä, uusia tuttavia, joista osa paljastuikin (jälleen kerran) kertaheitolla kunnon takin kääntäjiksi... ja näistä tuttavuuksista ei meinaa päästä eroon, ei sitten kirveelläkään. No meitä on moneksi...
Tällaisista ihmisistä onkin kehkeytynyt itselle sellainen riippakivi, että se vaikuttaa vielä tänäkin päivänä.
On todella vaikea vieläkään luottaa ihmisiin.  On vain muutamia, harvoja ja valittuja joihin nykypäivänä kykenen luottamaan 100%:sti.Sitä ei monikaan ymmärrä, millainen vaikutus kaiken maailman juoruajilla voi olla toisten omaan elämään. Se kun ei todellakaan vastaa totuutta se näiden "tietotoimistojen" antama informaatio, ja sitä informaatiotahan jaetaan jokaiselle, vaikka eivät edes haluaisi sitä kuulla...

No elämä opettaa... ja siitä se sitten lähti. Taas sain jostakin käsittämättömästä voimia aloittaa treenaamisen.
oltiin jälleen lähes siinä nolla pisteessä eli lähes kaikki oli aloitettava alusta.
Samalla kaavalla lähdin etenemään kuin edelliselläkin kerralla. Tällä kertaa kaikki oli kuitenkin hieman helpompaa,kaiken kun oli toteuttanut jo kerran ja ennen kaikkea onnistunut siinä.
Ja etenemistapahan oli tämä:

1. venyttelyt
2. ruokavalio




3. venyttely + kevyt treeni
4. venyttely + oman kunnon mukaan treenitason nostaminen

Kaiken tuon lisäksi riittävä veden juonti ja oman mielen hoitaminen. Se että pientäkin tulosta tulee, palkitse itsesi. Älä palkitse ruualla vaan tee jotain muuta. Osta itsellesi jotain pientä piristävää, käy jossain, jossain jossa et ole ennen käynyt. Hae uusia juttuja... Hae elämyksiä. Minkään palkinnon ei tarvitse maksaa paljoa, usein sillä pienellä palkkiolla on se suurin merkitys ;)
Muistakaa elää sitä omaa elämää, älkää eläkö toisille tai toisten vuoksi. Meillä jokaisella on vain yksi elämä elettävänä, joten eiköhän nautita siitä ja tehdä itselle se hyvä olo. Se mistä toinen saa hyvän olon ja hyvän mielen, ei välttämättä toimi toisella. Jokaisen meistä täytyy etsiä se oma juttu, mikä sen hyvän mielen tuo.
Laihdutuksessa ja yleensä kaikessa elämän muutoksessa se oman mielen tila on se ratkaiseva juttu.
Jos mieli on maassa ja henkinen hyvinvointi tökkii, ei se fyysinen kuntokaan pääse paranemaan.

Muistakaa huolehtia itsestänne :) Hyvää viikonloppua kaikille <3

Yksin vai kaksin?!?

Siinä sitä oltiin... Miettimässä elämän karuja totuuksia. Oli tehtävä päätös suuntaan taikka toiseen.
Ainoa asia, joka oli aivan varma; Samalla kaavalla EI voinut enää jatkaa.
On kuluttavaa miettiä asioita, joihin liittyy myös toinen ihminen ja omalla päätöksellään mahdollisesti voi mullistaa myös toisen elämän.

Tätä asiaa miettiessä; jatkaakko yksin vai kaksin, tuli järjetön treenivimma.
Ehkä jotenkin työstin tätä vaikeaa asiaa sen treenaamisen kautta,  mutta tulosta ainakin tuli.
Vaatekaapiste ei löytynyt enää yhtäkään vaatetta, joka olisi istunut päälle.

Tein sitä omaa treeniäni joka päivä sellaisella tahdilla, että jätin viikkoon 2 ns. lepopäivää, jolloin tein vain venyttelyt. Muina päivinä aloitin jo aiemmin esitellyillä jalkaliikkeillä, sen jälkeen tein vatsat ja selän, kaikki ihan simppeleillä perusliikkeillä, joihin ohjeet löytyy jokaiselta lihaskuntoon keskittyvältä sivustolta.
Ennen olin inhonnut vatsalihasliikkeiden tekoa, mutta silloin opin jopa tykkäämään niistä ;D
Näistä kaikista liikkeistä on tulossa Extrana ihan oma kuvapostaus tässä jonkin ajan kuluttua :)

Eikä tähän treenaamiseen loppujenlopuksi tarvinnut käyttää edes paljoa aikaa. Normaalista arjesta se ei oikeastaan sillä tavalla aikaa vienyt, että olisi tarvinnut ottaa se aika jostain muusta pois.
Ja toisaalta... en enää käyttänyt sitä aikaa sillä tavalla niihin ns. kavereihin, jotka eivät sitten kavereita lopulta olleetkaan...

Mietin ja jahkasin asioita laidasta laitaan ja edestakaisin ja niin monelta kantilta ajateltuna, että pää siinä meinasi hajota.

Sitten se vain tuli. Päätös. Päätin jatkaa elämääni yksin ja tehdä lopultakin sen täydellisen täyskäännöksen elämässä. Tässä vaiheessa kiloja oli tippunut liki 20...

Se tunne, kun yhtäkkiä olikin ja alkoi harjoitella arkea yksin, oli jotain aivan käsittämätöntä sillä hetkellä.
Treenaaminen tosin väheni silloin, mutta venyttelyt sentään säilyivät.

Valitettavasti kohtalaisen lujaa alkoi mennä, kun huomasikin olevansa vapaa kuin taivaan lintu...
Vanhat tavat osittain palasivat, mutta ehkäpä minun pelastuksena oli se, että se ympärillä pyörivä ihmisjoukko oli aikalailla eri. Tovin aikaa tätä jatkui, mutta sitten elämään löytyi taas uusi ihminen...

Pysykäähän kuulolla taas... ;)