Vastauksia MACAan

Tupsahtipas taas tuon MACA -postauksen jälkeen sähköpostiin melko liuta kysymyksiä, niin ajattelin tämänkin kanssa toimia näin, että vastaan kysymyksiin yhdellä postauksella, josko näin avittaisi muitakin, joita kenties jäi jokin askarruttamaan.


OLIKO VAIKUTUS OIKEASTI NIIN NOPEA?
Kyllä oli! 2 ensimmäisenä päivänä en tuntenut mitään muutosta, pientä eroa entiseen alkoi tuntua 3 käyttöpäivänä... nämä tuntemuksethan luulin kuvittelevani ;D
4 käyttöpäivänä olo oli kuin uudella ihmisellä! Vaikutus oli huomattava ja sen huomasivat ulkopuoliset ihmisetkin, jotka olivat nähneet minut ennen MACAN käyttöä. Se energisyys näkyi jokapaikkaan :)

MITEN VAIKUTTI STRESSIIN?
Vaikutus oli tähänkin huomattava. Aiemmin stressasin jokaisesta asiasta, vaikka ei olisi ollut juurikaan edes aihetta. Kehitin kriisin melkein asiasta kuin asiasta ja murehdin kaikkien muidenkin ongelmat omieni lisäksi.
MACAn käytön myötä tämä on jäänyt huomattavasti vähemmälle ja jotenkin suhtaudun asioihin huomattavasti realistisemmin, enkä ylireagoi nanosekunnissa.

VAIKUTTIKO SEKSUAALISEEN HALUKKUUTEEN?
(Sukulaiset hypätkää tämän yli...) ;D
Kyllä vaikutti! Tämänkin vaikutuksen huomasi sen 3-4 käyttöpäivän jälkeen.
Itse asiaan se ei vaikuttanut, mutta siihen omaan tunteeseen kylläkin ja huomattava ero olikin.
Ehkä tämäkin on niin, että kun oma kroppa ja mieli toimii hyvin, toimii muutkin asiat entistä paremmin... ;)
Tämäkin vaikutus on tasaantunut pidempiaikaisen käytön myötä, mutta alkukäytön aikana teki mieli koko ajan :D
ja isäntä varmaan kiittää mua taas...

LIHOTTAAKO MACA?
No ei lihota. Omalla kohdalla paino on vähän noussut (luojan kiitos), mutta painoa on tullut lihaksen muodossa. Ruokahalu itsellä parani MACAN myötä, joten ne lihaksetkin ovat saaneet tarvitsemaansa rakennusainetta sekä jokapäiväisestä ravinnosta että MACASTA. eli voisi sanoa, että MACA saattaa aavistuksen verran nostaa painoa, mutta täysin terveellä tavalla, EI lihottamalla :)


Muuta, mitä aiemmassa postauksessa unohdin kertoa on vaikutus kahvin juontiin...
MACAa on jonkin verran käytetty myös riippuvuuksien hoitoon ja omalla kohdalla olen huomannut ilmiön, että kahvin juonti on vähentynyt aiemmasta huomattavasti. Muusta se ei oikein voi johtua...
MACAn käytön aloittamisen jälkeen ei enää ole tullut juotua pannullista kahvia aamuisin ja päivälläkään en juo enää kuin 1-2 kupillista, ei vain maistu enää kuten ennen. Aiemminhan tarvitsin sen pannullisen vähintään, että selvisin aamutoimilta aloittamaan päivän...

Kaiken kaikkiaan MACA on niin monipuolisesti vaikuttava, että sitä on oikeastaan vaikea kuvailla.
Se täytyy kokeilla itse. Tokihan kaikilla vaikutukset eivät välttämättä ole samanlaiset, mutta uskoisin, että valtaosa MACAA kokeilevista ja käyttävistä huomaa eron.

toivottavasti näistä vastauksista oli iloa ja apua Teille ja
Tilauksethan teen edelleenkin TÄÄLTÄ

Superfoodeja 2

MACA


Pitkän aikaa tuon nuorimmaisen syntymän jälkeen oli olotila enemmän ja vähemmän vetämätön ja viime keväänä homma meni jo niin pitkälle, että saatoin torkahtaa istualleni melkein heti kun sohvalle istahdin... saatikka sitten, jos erehdyin laittamaan makuulle. Olo oli aivan totaalisen nuutunut, mikään ei huvittanut, missään ei ollut mitään mieltä, aina väsytti vaikka nukuin kyllä aivan normaaleja yöunia. Ruokahalua ei ollut nimeksikään ja mitään ei jaksanut tehdä. Mieliala vaihteli sekunnin murto-osassa ilosta katkeraan itkuun ja jos jonkinmoiset kiukkukohtaukset oli melkein jokapäiväisiä.

Aloin sitten eräänä iltana etsimään netin syövereistä lisäravinteita ja törmäsin tuotteeseen nimeltä MACA.
Tovin aikaa lueskeltuani ajattelin, että ei noin tehokasta tuotetta oikeasti voi olla...
Kyseenalaistin varmaan 90 % siitä kaikesta mitä netti informoi... No sitten tein heräteostoksen ja tilasin purkillisen MACA -kapseleita, vähän sellaisella mielellä, että kait tuota pahempaakin on sisuksiinsa tunkenut.

No Purkki tulla tupsahti postiin parissa päivässä ja aloinkin heti tuotetta käyttää.
Netti lupaili, että vaikutus alkaisi tuntua 3-4 päivässä, itse naureskelin asialle, että ei todellakaan mikään ihme aine noin nopeasti voi alkaa vaikuttamaan. No niin siinä sitten vain kävi, että kolmannen käyttöpäivän aamuna ajattelin lähinnä olevani vainoharhainen ja kuvittelevani olevani jotenkin omituisen pirteä ja toimelias... tuuppasin siis ajatuksen Macan vaikutuksesta taka-alalle... 4 käyttöpäivä kun tuli, oli se jo alettava uskomaan; Olotila oli ihan käsittämätön. Oli virtaa kuin pienessä pitäjässä, hymy irtosi nanosekunnissa, en stressannut, en raivonnut, en nukahdellut sohvalle, hypin suunnilleen pitkin seiniä, kun päivän normaalit hommat oli tehty jo puoleen päivään mennessä ja vielä virtaa oli kuin pienessä pitäjässä.
Sanoin miehellenikin, että tällaista oloa mulla ei oo ollu varmaan yli 10 vuoteen.
Ihan kuin oisin syntynyt uudelleen. Sinne jäivät hermoromahdukset, itkukohtaukset ja kaikki muukin "musta" jota haalasin mukanani päivittäin. No tottakai, pieniä itkupotkuraivareita täytyy jokaisen naisen saada... ainakin kerran kuussa ;)

MACA on siis juurikasvi, jota yleisimmin käytetään jauheena. Itse käytän kapseleita, jotka ovat tiivistettyä macaa, täysin kasviperäinen LUOMUtuote. TÄÄLTÄ löytyy tarkempi selonteko tuotteesta, kannattaa ehdottomasti käydä lukaisemassa läpi!


Itse käytän yhtä kapselia päivässä ja otan sen joka aamu aamupalan yhteydessä. Kapselit ovat sen verran suuria, että allekirjoittaneen nielemiskammolla ei kykene niitä nielemään, mutta minäpä avaan kapselin ja sekoitan jauheet kapselista joko jogustin tai puuron joukkoon. Makuunkin tottui ihan hetkessä ja nyt ei edes aamupalaa osaa syödä ilman sitä.

Kaikkeahan pitää kokeilla ja testasin miltä olo tuntuisi ilman macaa... olin muutaman päivän ilman macaa ja johan alkoi nuutuminen uudelleen. Väsytti koko ajan ja mieliala alkoi vaihtumaan jälleen kerran siihen suuntaan, että tipahtaa se taivas niskaan viimeistään huomenna. Tällä tuotteella on aivan uskomaton vaikutus ihmisen mielialaan ja hyvinvointiin. Sitä vaikutuksen määrää on oikeastaan hirveän vaikea edes pukea sanoiksi. Macaahan on käytetty jo aikojen alusta alkaen mm. masennuksen hoitoon.

Oma, suuri ongelmanihan oli painon lasku. Paino oli niin alhaalla, että hirvitti ja ruokahalua ei ollut ja vaikka olisinkin syönyt, ei tulosta näy ei kuulu. Paino ei siis noussut ei hyvällä eikä pahalla ja tarve painon nostamiseen oli oikeasti kova. N. 1,5 kk macan käytön jälkeen paino alkoikin hiljakseen nousta, mutta ei niin että voisin sanoa lihoneeni, vaan tulos näkyy lihaksissa. Sanotaan, että maca saa naisella rasvan kertymään juuri sinne minne pitääkin eli takamus, reidet, lantio, rinnat. Ja tämä on totta, niin se ainakin minulla on toiminut. Nyt olen jo normaalipainoinen, mutta tullut paino ei ole sitä ylimääräistä, vaan se on lihasta, joka minulta puuttui aiemmin liki kokonaan. Macahan tulee latinalaisesta amerikasta ja siellä sitä käytetään kuin meillä perunaa... Miksiköhän latinonaiset ovat hoikkia, mutta muodokkaita.... ;)

Eli yhteenvetona Mihin MACA on minulla vaikuttanut:

-mieliala

-virkeys

-ruokahalu

-kestävyys

-lihasmassa

-stressinpoisto

Itse tilaan omat (ja sukulaisten ja kavereiden) MACAT aina TÄÄLTÄ

Älyttömän nopeat toimitukset ja luotettava palvelu, suosittelen!

Laita tuote hakuun hakusanaksi MACA ja saat esille kaikki tarjolla olevat vaihtoehdot :)

Kysykää ihmeessä nyt jos jotain mielenpäällä on tästä aiheesta! Aihe on nimittäin niin laaja, että kaikkea on liki mahdoton muistaa kertoa yhdellä kertaa, joten KYSYKÄÄ reilusti niin vastaan parhaani mukaan, tai teen täydentävän postauksen :)

Mutta jokatapauksessa, jos on pienintäkään lisäenergian tarvetta, tätä voin lämpimästi suositella.

ja etenkin kun tuote on täysin LUOMU :)

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille <3

päivitys

Pikainen päivitys ulkoasuun ja myös blogin sivua; hyvinvointia tukemaan & inspiraatiota -sivu on päivitetty :)
Olen tässä jo tovin aikaa kärvistellyt flunssan kourissa ja eipä näin ollen juuri ole jaksanut jäsentää pääkopassa vilistäviä juttuja kirjalliseen muotoon asti, mutta tähän on kuitenkin tulossa korjaus :)

Tulossa on postausta lisää näistä superfoodeista ja erittäinkin omakohtaisia kokemuksia :)
Luvassa on vihdoin viimein myös ne treenikuvat. Siis ne, joista mainitsin jo aikoja sitten tuon elämänmuutos kertomuksen aikaan.

nyt kuitenkin vielä lepäillään hetki, että jaksaa sitten täydellä tohinalla taas kirjoitella :)

Vastauksia

Tämän elämänmuutosprojektin tiimoilta olen saanut vähän sieltä sun täältä kysymyksiä ja palautteita, tuhannet kiitokset niistä <3 iso osa näistä on tullut sähköpostitse ja tässä pyrin parhaani mukaan vastailemaan esitettyihin kysymyksiin ja tarkentelemaan asioita vastauksia sen kummemmin kenellekkään henkilökohtaisesti osoittamatta. Toivottavasti tämä selventää ja antaa tarvittavat vastaukset :)

Eli...

Monta ja vielä kerran monta kysymystä on tullut siitä, 
mikä mun kohdalla oli se suurin ylipainon aiheuttaja:

• Se oli oma elämä! Vaikeat ihmissuhteet vei energian liikkumiselta, liika alkoholinkäyttö lisäsi sitä ylimääräistä herkuttelua, maan rajassa mateleva mieliala teki loput ja siihen lisättiin vielä hormonilääkitys.  Nämä kaikki yhdessä sen tilan aiheutti!

Mikä oli suurin tekijä, että paino lähti laskuun?

• Alkoholin käytön vähentäminen ja ruokarytmi; eli pieniä annoksia kerrallaan, mutta riittävän usein, 2-3 tunnin välein

Mikä oli vaikeinta projektin aikana?

• Ehdottomasti siitä väärästä seurasta irti pääseminen. Petollisia ihmisiä on maailma täynnä ja vaarallisen moni toimii omassa elämässään täysin ajattelematta sitä, mitä omat teot ja toimet voi toiselle aiheuttaa, vaikka sitä toista ei varsinaisesti edes tuntisi... Moni tuntee juuri NYT piston sydämessään...
• Toinen erittäin vaikea asia oli itseluottamuksen parantaminen. Kun kerta toisensa jälkeen joutuu kasaamaan oman itsensä pienistä pirstaleista jälleen kokonaiseksi,se jättää väistämättä jälkensä. 

 Mistä tuli ajatus muuttaa koko elämä?

• Monta epäonnistunutta laihdutusyritystä oli jo takana, jotka oli pääasiassa kaatuneet siihen omaan mielentilaan ja saamattomuuteen. Ihmiselle, joka vaatii kaiken heti nyt mulle -tyylillä, oli äärimmäisen hankalaa kestää sitä hidasta painon laskuun lähtemistä ja siihen se sitten yleensä kaatu... ei jaksanut yrittää kun sitä ei viikossa näyttänytkään jennifer lopezilta :) Hehh... Sitten voitti se maalaisjärki; sellaista ihmedieettiä ei ole olemassa, jolla saa pysyvät tulokset. Sana pysyvä tarkoittaa sitä, että on pysyttävä siinä painossa jonka haluaa tavoitteeksi asettaa. Dieetillä et voi olla loppuelämääsi, vaan se elämä täytyy muuttaa sellaiseksi, että se painokin pysyy.

Miten voisit neuvoa?

• Neuvojahan voi antaa vaikka kuinka paljon... Mutta kaikki lähtee siitä mitä itse haluat, ei kukaan voi toisen puolesta päättää että sinä haluat tätä ja sinä tuota.   Istu alas ihan omassa rauhassa ja mieti mitä oikeasti haluat,mikä on tavoite (REALISTINEN tavoite), sitten mieti mikä mättää ja jos kaikki mättää... ota yksi asia kerrallaan ja ala korjata asioiden laita. HITAASTI mutta VARMASTI :), hankkiudu eroon elämääsi jarruttavista tai sinua satuttavista ihmisistä! Raakaa ja julmaa, mutta totta! Ennenkaikkea, ala elämään itsellesi, älä elä muille. Sinä itse tiedät mikä on sinulle parasta ja se tieto löytyy meidän jokaisen sisimmästä, se vaan joskus tuppaa sinne hukkkumaan niin syvälle, että sen tiedon kaivaminen saattaa ottaa aikansa ;)

Toivottavasti näistä vastauksista oli jotain hyötyä ja apua :) Laittakaa ihmeessä lisää kysymyksiä tulemaan, jos jotain vielä on mielenpäällä :)

Superfoodeja 1

Edellisessä postauksessa lupailin juttusarjaa laajasti hyvinvointiin liittyen ja tosiaankin ajattelin startata näillä meidän omien metsien superfoodeilla.

Otetaan ensimmäisenä käsittelyyn Mustikka.
Hehh... johtuiskohan tämä valinta siitä, että olen itse lähes riippuvainen mustikoista ;D

Mustikoiden terveysvaikutuksiahan on tutkittu melkoisesti, että kenellekkään ei varmasti ole epäselvää se, että se jos mikä on superfoodia parhaimmillaan, kotimaista ja taatusti luomua jos sen itse metsästä käy poimimassa.

Mustikan terveysvaikutuksia ovat mm.

* Antioksidanttisuus, korkein marjojen joukossa
* Parantaa hiusverisuonten verenkiertoa
* Parantaa hämäränäköä ja alentaa silmänpainetta
* Edistää haavojen parantumista
* Parantaa sidekudoksen joustavuutta

ja aineskoostumus on tällainen:

 100 grammassa tuoreita marjoja on:
-- valkuaisaineet 0,67 g
-- A-vitamiini (RE) 7,9 µg
-- B1-vitamiini 0,03 mg
-- B2-vitamiini 0,03 mg
-- B3-vitamiini eli niasiiniekvivalentti 0,6 mg
-- B5-vitamiini eli pantoteenihappo 0,16 mg
-- B6-vitamiini 0,06 mg
-- C-vitamiini 44 mg
-- E-vitamiini (alfa-TE) 1,88 mg
-- H-vitamiini eli biotiini 1,1 µg
-- fosfori 20 mg
-- kalium 100 mg
-- kalsium 20 mg
-- koboltti <0,5 µg
-- kromi 2 µg
-- kupari 78 µg
-- magnesium 9,1 mg
-- mangaani 4,6 mg
-- molybdeeni <10 µg
-- pii 0,5 mg
-- rauta 0,56 mg
-- rikki 13 mg
-- sinkki 0,15 mg


(lähde: http://www.herbosus.fi/mustikka.htm)

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tupakoivana ihmisenä iho näytti aiemmin todella harmaalta, silmänaluset olivat mustat, vaikka olin kyllä nukkunut ihan normaalisti ja hyvin.
Mustikoiden syöntiin jäin koukkuun lopullisesti viime kevät talvella, jonka jälkeen ihmettelin kasvojen ihon huomattavaa muutosta. Toisinsanoen väri palasi poskille ja iho kirkastui huomattavasti. Myös tummat silmänaluset vaalenivat. Ajattelin ensin ettei kaikki voinut mustikasta johtua ja kun muutos tapahtui parin viikon syömisen jälkeen, ajattelin testata toimiiko juttu toisinkin päin...
Olin pari - kolme viikkoa syömättä mustikoita ja niinpä palasi harmaa väsyneen näköinen iho.
Aloitin syömisen jälleen ja taas iho alkoi muuttumaan parempaan suuntaan. Testattu juttu siis :)

Onhan siinä muutakin hyvää, jos nimittäin itse ne marjat käy keräämässä.
Siinä poimiessa on aikaa hiljentyä ihan oman itsensä kanssa ja ehtii pohtia asioita kaikessa hiljaisuudessa.
Jokaisen pitäisi ymmärtää aina välillä ottaa se pieni hetki itselleen ja olla rauhassa oman itsensä kanssa.
Puhumattakaan siitä, että hyötyliikuntaahan se metsässä kulkeminen on.

Jos kuitenkaan ei ole mahdollista sinne metsään mennä, voihan ne mustikat hankkia ostamalla tai valmiina jauheinakin, joita on tosi helppo sekoitella vaikka jogurttiin, rahkaan tai smoothieen.
Niitä löytyy mm. täältä: Hyvinvoinnin.fi 
Laitat vain tuotehakuun hakusanaksi mustikka ja löytyy monen monta vaihtoehtoa.
Tätä verkkokauppaa käytän itsekkin lähes kaikkien vitamiinien ja ravintolisien tilaamiseen :)
Kaupalla on loistava kanta-asiakasohjelma, josta saa todella hyviä etuja, valikoima on todella monipuolinen ja toimitukset ovat nopeita. 

Itse käytän itse poimittuja marjoja. Valitettavasti omat mahdollisuuden sinne metsään pääsyyn on erittäin rajalliset, mutta onneksi minulla on rakas ja huolehtiva lähipiiri, joka huolentii minun ja meidän perheen marjojen saannin <3

Mustikasta on moneksi.... muuksikin kuin piirakaksi ;)

Hyvinvointia

Edellinen postaus oli allekirjoittaneelle sen verran tyhjentävä kokemus, että pää on ollut tyhjä koko viikon.
Se palaute, jota tuli vähän joka kautta tuon postauksen jälkeen oli myös sellainen kokemus,
nöyränä vain kuuntelin (luin) kaiken sen hyvän, mitä sain. Kiitos kaikille <3

Jotenkin tuo koko ulkoinen muutos selkiytyi itsellekkin vasta nyt, kun katsoi kuvat rinnakkain.
Se oli jotain sellaista, että itku todellakin pääsi. Lähtötilanne oli jokseenkin lohduttoman tuntuinen niin henkisesti kuin fyysisesti ja SILTI tein sen mihin en uskonut koskaan pystyväni.
Vielä tänäkin päivänä ihmettelen itseäni kuinka sen tein, mutta totta se on.
Ehkä se on se pirullinen luonne ja sisu mennä vaikka läpi harmaan kiven... tai sitten se on se "kummallinen" luonne, että mitä enemmän vaikeuksia tulee, sen enemmän löytyy sitä "jotain" tahtoa, joka saa aikaan sen mielentilan; "Kattokaas vaan, yrittäkääpä estää..." Moni yritti estää, moni yritti sotkea asiat, moni satutti....
MUTTA tässä sitä ollaan edelleen vahvempana kuin koskaan.
Eli melkeimpä voisi sanoa kaikille niille, jotka elämäni aikana ovat asioitani vaikeuttaneet ja syvästi satuttaneet; Kiitos, ilman teidän pahuutta ja ilkeyttä, en olisi näin vahva kuin nyt olen. Ähäkutti ;D

Nyt jatketaan samankaltaisin aihein eli hyvinvoinnissa pysytään.
Tarkoituksena on tehdä juttusarjaa joka käsittelee omiin ja läheisten kokemuksiin perustuen vähän kaikken mikä liittyy niin henkiseen kuin fyysiseenkin hyvin vointiin. Josko jutuista ja kokemuksista olisi jollekkin edes pientä hyötyä. Jos siis Teillä lukijoilla on jotain toiveita tai ajatuksia tähän liittyen, otan niitä vastaan enemmän kuin mielelläni :)

Seuraavassa postauksessa lähetään juttuja aukomaan enemmän ja ensimmäiseksi jutuksi valitsin nämä omien metsiemme superfoodit :) Pysykääpä kuulolla taas <3

Tähän liittyen... kotiäiteen yksityinen iltaherkuttelu; oman pakastimen mustikoita ja rasvatonta vaniljajogurttia, NAMI! jäisenä kun mustikat jogurttiin sekoittaa, se ajaa asiansa jäätelön korvikkeena erinomaisesti!

Ennen... ja Jälkeen...

Kuten toisessa blogissani jo totesin, 100 tykkääjää Facebook -sivulla meni rikki tuossa loppuviikosta ja tässä siis tulee se luvattu spesiaalipostaus: Kuvat ennen ja jälkeen Elämänmuutoksen.

Tähän alkuun on todettava, että tämä on ehdottomasti henkilökohtaisin asia, jota ikinä, koskaan olen blogimaailmassa tehnyt ja varmaan missään muuallakaan.
Mutta toivon, että tämä konkretisoi kaiken sen mitä aiemmissa postauksissa olen kertonut.
On helppo sanoa, että Juu, olen pudottanut painoani reilut 30 kiloa... Moni sitä ihmettelee toki, mutta kuvat kertovat aina omalla kielellään enemmän kuin sanat.

Tästä siis lähdetään... (nyt melkein hirvittää...)

Nämä kuvat on otettu ennen kuin tilanne oli pahimmillaan...

Kuvien välillä on aikaa muutama kuukausi.

Mutta TÄSTÄ kuvasta se kaikki lähti.

Kuva on otettu Jouluna 2000, kun olin 20 vuotias...

Kun nämä kuvat kaivoin varastosta vain tätä postausta varten, meinasi rehellisesti sanottuna itku päästä.

miten sitä onkaan voinut päästää itsensä tähän kuntoon pelkästään omaa laiskuuttaan ja oman pilatun elämäntyylinsä vuoksi. Hävetti, suoraan sanoen!!! ja hävettää edelleen.

Mutta mutta Tässä tulee sitten tämän päivän kuvat. Muistakaa se kaikki, mitä näiden kuvien väliin mahtuu:

Lähes 13 vuotta, moneen kertaan särkynyt sydän, vaikeat kariutuneet ihmissuhteet, takkia kääntävät ihmiset, jotka kutsuivat itseään ystävikseni ja tuntuvat tietävän asiani paremmin kuin minä itse... Litroittain tyynyyn itkettyjä kyyneliä. 4 raskautta, 3 ihanaa lasta... ja lopputulos tänä päivänä:

 

Että näin... Tällainen tarina... Voi iso huokaus!!!

ja sitten se oli menoa...

Ei sille vain voinut mitään, se oli menoa se. Tämä ihminen sekoitti koko pakan ja vastaan ei edes kyennyt taistelemaan :) Kyse on siis nykyisestä miehestäni. :)

Silloin tein itselleni selväksi, että kerran vielä yritän ja jos ei mikään onnistu, olkoon sitten...
Sillä hetkellä tuli se lopullinen elämänmuutos. Jätin baarit kokonaan, jätin alkoholin liki kokonaan.
Tästä on nyt aikaa 5 vuotta ja ilokseni voin todeta, että homma toimii :)
Viiteen vuoteen en ole astunut jalallanikaan baareihin, enkä ole juonut niin, että olisin ollut humalassa.
Ja ei ole ollut minkäänlaista tarvetta edes sellaiseen, ei aiemmin eikä nyt.
Absolutisti en ole, mutta humalaan en itseäni juo :)

Parasta tässä kaikessa oli se, että vihdoinkin elämässäni oli tunne, että se kokoelämän mittainen etsintä oli päättynyt. Olo oli rauhallinen ja hyvä, olin sielä missä minun kuuluukin olla.

Vauhdilla kaikki onkin mennyt. 5 vuotta: kihlaus, avioliitto, 4 raskautta, joista yksi valitettavasti päättyi keskenmenoon, mutta elämäämme ilostuttaa 3 ihanaa lasta :)

Vaikeuksiltakaan ei olla toki vältytty, mutta kaikinpuolin tiedän olevani siellä missä pitääkin ja painokin on tällä hetkellä täysin oikea.

Lasten jälkeen paino on tippunut huimaa vauhtia, jopa niin, että se tippui aivan liikaa.
Vielä vuosi sitten olin kovasti alipainoinen ja jouduin tällä kertaa taistelemaan sen puolesta ettei se enää tippuisi. niin se elämä heittelee... ennen taisteltiin sen puolesta, että paino ei nousisi liikaa ja nyt huolta pidetään siitä ettei se tipahda liikaa ;D

Lapset pitävät liikkeessä koko ajan ja on siis todellakin muistettava säännöllisesti syödä, ettei painon lasku karkaa käsistä. Jos talossa vipeltää 3 muksua, joista vanhin täyttää kohta 4, voitte olla varmoja, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää ;)

Tässäpä oli siis erittäin tiiviissä muodossa oma taisteluni painoni ja mieleni kanssa.
Tarinassa on monta pientä mutkaa, joihin tulen jatkossakin välillä palaamaan.

Blogieni Facebook -sivulla 100 tykkääjän raja lähenee huimaa vauhtia ja se, kun menee rikki saatte erikoispostauksen kuvien muodossa  Ennen ja Jälkeen elämänmuutoksen.
Jatkossa tässä blogissa keskitytään hyvinvointiin, niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin ja tulossa on laajoja postauksia laidasta laitaan ja kunnon esittelyitä esimerkiksi luontaistuotteista :)

Pysykää kuulolla ja muistakaapa vielä, että Facebookissa käynnissä oleva arvonta on voimassa enää muutaman päivän :) Sivulle pääsee TÄSTÄ

Mukavaa tiistaita kaikille <3

Elämä jatkuu

No hui.. edellisestä postauksesta on vierähtänyt jo aika tovi. Pahoittelut tästä viiveestä, mutta tänä aikana on pesue muutettu uuteen osoitteeseen ja se on vienyt kyllä kaiken liikenevän ajan ja voimat.

Mutta kuitenkin, mihinkäs sitä on tarinoinnissa viimeksi jääty...
Juu, eli treenaamisen aloitin jälleen kerran ja toistin sitä vanhaa, hyväksi havaittua kaavaa.
Tulosta tuli ja kaiken piti olla hienosti, mutta oliko?

Ehkä se päällisin puolin näytti ulkopuoliselle, että kaikki oli hienosti. Elämässä oli käytännössä kaikki tarvittava, mitään ei puuttunut ja kuntokin oli ihan kiitettävä. Silti kuitenkin kaikki oli jälleen kerran TYHJÄÄ.
Monesti mietin, että mikä hemmetti minussa on vikana, kun kaiken pitäisi olla mallillaan, silti en tunne niin.
Sitä tunnetta on vaikea kuvailla, kun sinulla on kaikkea, mutta siltikin jotain puuttuu, mutta et itsekkään osaa sanoa MITÄ se jokin puuttuva on. Jälleen oltiin siis tilanteessa, että itse elän kuin jossain sumussa miettien, että mikä tämä juttu oikein on. Tätä kesti kovasti yli pari vuotta ja JÄLLEEN oltiin tilanteessa, että pohja häämötti... ja nyt se mieli vasta maassa olikin. Koko elämä oli ollut käytännössä sen jonkin etsimistä, mutta kun et itsekkään tiennyt mitä etsit. Oli kaikki elämän ylä- ja alamäet, huonot ihmissuhteet, juoruämmät, kavalaakin kamalammat "muka"-ystävät... Siinä ei enää paljoa treenimotivaatiota ole, kun kaiken on toistanut useampaan kertaan ja kuitenkin kaikki on aina kaatunut. Mielessäni ajattelin, että miksi ihmeessä edes yrittäisin enää mitään, se kun kaatuu kuitenkin lopulta.

Tässä eletään aikaa reilu 5 vuotta sitten. Teeskentelin kaikille kaiken olevan mainiosti ja onnistuin siinä niin hyvin, että kukaan ulkopuolinen ei tiennyt tasan mitään siitä, mikä oli totuus. Olin ulospäin iloinen, menevä ja kaikin puolin reipas ja toimelias. Sisäpuoli olikin sitten juuri päinvastoin.
Mieli oli niin totaalisen musta kuin olla voi. Sittenpä kaikki jälleen kerran alkoi heittää häränpyllyä...
Ihminen kun kuvittelee luovuttaneensa, elämällä yleensä on jokin ässä hihassa ja niin oli tälläkin kertaa.
Elämä heitti minulle eteen ihmisen, jota kerran vilkaisin silmiin ja jotakin tapahtui, jota en tänä päivänäkään täysin osaa selittää...


jatketaampas tarinointia seuraavalla kerralla ;)

Muistutus :)

Blogieni Facebook sivulla on siis käynnissä arvonta vielä 31.8.2013 saakka.
Tykkäämällä sivusta ja jakamalla kuvan osallitut käsin tehdyn korusetin arvontaan :)

Facebooksivulle pääset TÄSTÄ

Kun 100 tykkääjää menee rikki saatte sen odotetun kuvapostauksen Ennen jaa jälkeen elämänmuutoksen... ;) ja ehkäpä vähän jotain muutakin extraa...
Hui, kuinkahan uskallan, mutta luvattu mikä luvattu... :)

Laittakaapas siis kuvaa jakoon ja käykää tykkäämässä sivusta!


Lämpöistä lauantaita kaikille <3

Ja mihinkäs sitä viimeksi jäätiinkään...? Niin, juu...
Elämään tulla tupsahti uusi ihminen. niinhän siinä yleisesti käy, että uuden suhteen myötä se elämä vähän tasoittuu ja rauhoittuu. No näinhän se kävi minullekkin ja samalla väheni myös treenaaminen.
Toki muu sisältö osittain korvasi sen treenin antaman energian, mutta tietäähän sen, että se ei riitä.
Painoa alkoikin tulla takaisin, mutta ei onneksi niin paljoa kuin oli lähtötilanne.
Jotain kuitenkin puuttui. Elämä oli silti tyhjää ja en ollut siihen tyytyväinen.
Mieli oli väliin maassa ja väliin turhankin lennokas. Reilu 4 vuotta jatkui sellaisella tasaisen tappavalla tahdilla. Elämä oli kohtuu rauhallista, ainakin entiseen verrattuna, oli uutta työtä, uusia tuttavia, joista osa paljastuikin (jälleen kerran) kertaheitolla kunnon takin kääntäjiksi... ja näistä tuttavuuksista ei meinaa päästä eroon, ei sitten kirveelläkään. No meitä on moneksi...
Tällaisista ihmisistä onkin kehkeytynyt itselle sellainen riippakivi, että se vaikuttaa vielä tänäkin päivänä.
On todella vaikea vieläkään luottaa ihmisiin.  On vain muutamia, harvoja ja valittuja joihin nykypäivänä kykenen luottamaan 100%:sti.Sitä ei monikaan ymmärrä, millainen vaikutus kaiken maailman juoruajilla voi olla toisten omaan elämään. Se kun ei todellakaan vastaa totuutta se näiden "tietotoimistojen" antama informaatio, ja sitä informaatiotahan jaetaan jokaiselle, vaikka eivät edes haluaisi sitä kuulla...

No elämä opettaa... ja siitä se sitten lähti. Taas sain jostakin käsittämättömästä voimia aloittaa treenaamisen.
oltiin jälleen lähes siinä nolla pisteessä eli lähes kaikki oli aloitettava alusta.
Samalla kaavalla lähdin etenemään kuin edelliselläkin kerralla. Tällä kertaa kaikki oli kuitenkin hieman helpompaa,kaiken kun oli toteuttanut jo kerran ja ennen kaikkea onnistunut siinä.
Ja etenemistapahan oli tämä:

1. venyttelyt
2. ruokavalio




3. venyttely + kevyt treeni
4. venyttely + oman kunnon mukaan treenitason nostaminen

Kaiken tuon lisäksi riittävä veden juonti ja oman mielen hoitaminen. Se että pientäkin tulosta tulee, palkitse itsesi. Älä palkitse ruualla vaan tee jotain muuta. Osta itsellesi jotain pientä piristävää, käy jossain, jossain jossa et ole ennen käynyt. Hae uusia juttuja... Hae elämyksiä. Minkään palkinnon ei tarvitse maksaa paljoa, usein sillä pienellä palkkiolla on se suurin merkitys ;)
Muistakaa elää sitä omaa elämää, älkää eläkö toisille tai toisten vuoksi. Meillä jokaisella on vain yksi elämä elettävänä, joten eiköhän nautita siitä ja tehdä itselle se hyvä olo. Se mistä toinen saa hyvän olon ja hyvän mielen, ei välttämättä toimi toisella. Jokaisen meistä täytyy etsiä se oma juttu, mikä sen hyvän mielen tuo.
Laihdutuksessa ja yleensä kaikessa elämän muutoksessa se oman mielen tila on se ratkaiseva juttu.
Jos mieli on maassa ja henkinen hyvinvointi tökkii, ei se fyysinen kuntokaan pääse paranemaan.

Muistakaa huolehtia itsestänne :) Hyvää viikonloppua kaikille <3

Yksin vai kaksin?!?

Siinä sitä oltiin... Miettimässä elämän karuja totuuksia. Oli tehtävä päätös suuntaan taikka toiseen.
Ainoa asia, joka oli aivan varma; Samalla kaavalla EI voinut enää jatkaa.
On kuluttavaa miettiä asioita, joihin liittyy myös toinen ihminen ja omalla päätöksellään mahdollisesti voi mullistaa myös toisen elämän.

Tätä asiaa miettiessä; jatkaakko yksin vai kaksin, tuli järjetön treenivimma.
Ehkä jotenkin työstin tätä vaikeaa asiaa sen treenaamisen kautta,  mutta tulosta ainakin tuli.
Vaatekaapiste ei löytynyt enää yhtäkään vaatetta, joka olisi istunut päälle.

Tein sitä omaa treeniäni joka päivä sellaisella tahdilla, että jätin viikkoon 2 ns. lepopäivää, jolloin tein vain venyttelyt. Muina päivinä aloitin jo aiemmin esitellyillä jalkaliikkeillä, sen jälkeen tein vatsat ja selän, kaikki ihan simppeleillä perusliikkeillä, joihin ohjeet löytyy jokaiselta lihaskuntoon keskittyvältä sivustolta.
Ennen olin inhonnut vatsalihasliikkeiden tekoa, mutta silloin opin jopa tykkäämään niistä ;D
Näistä kaikista liikkeistä on tulossa Extrana ihan oma kuvapostaus tässä jonkin ajan kuluttua :)

Eikä tähän treenaamiseen loppujenlopuksi tarvinnut käyttää edes paljoa aikaa. Normaalista arjesta se ei oikeastaan sillä tavalla aikaa vienyt, että olisi tarvinnut ottaa se aika jostain muusta pois.
Ja toisaalta... en enää käyttänyt sitä aikaa sillä tavalla niihin ns. kavereihin, jotka eivät sitten kavereita lopulta olleetkaan...

Mietin ja jahkasin asioita laidasta laitaan ja edestakaisin ja niin monelta kantilta ajateltuna, että pää siinä meinasi hajota.

Sitten se vain tuli. Päätös. Päätin jatkaa elämääni yksin ja tehdä lopultakin sen täydellisen täyskäännöksen elämässä. Tässä vaiheessa kiloja oli tippunut liki 20...

Se tunne, kun yhtäkkiä olikin ja alkoi harjoitella arkea yksin, oli jotain aivan käsittämätöntä sillä hetkellä.
Treenaaminen tosin väheni silloin, mutta venyttelyt sentään säilyivät.

Valitettavasti kohtalaisen lujaa alkoi mennä, kun huomasikin olevansa vapaa kuin taivaan lintu...
Vanhat tavat osittain palasivat, mutta ehkäpä minun pelastuksena oli se, että se ympärillä pyörivä ihmisjoukko oli aikalailla eri. Tovin aikaa tätä jatkui, mutta sitten elämään löytyi taas uusi ihminen...

Pysykäähän kuulolla taas... ;)

Elämän pienet palapelit

Siinä missä kunto ja keho alkoi kohenemaan ja vaatteet roikkumaan päällä, mieli jatkoi pohjamudissa matelua. Se kaikki eletty elämä todella näkyi ja tuntui muuallakin kuin fyysisessä kunnossa.
Paino jatkui tippumistaan tasaiseen tahtiin, mutta motivaatio treenamiseenkin alkoi olla nollissa ja vähän kaikki tuntui pakkoliikkeiltä. Ei ollut sitä iloa ja tarmoa tehdä, mitä homma oikeasti olisi vaatinut.

Siinä tuli ryvettyä aikansa ajatusten kanssa ja mietittyä kaikki omat ja naapurinkin ongelmat.
olihan se sellaista palapelin kasaamista, mutta kun alkuun pääsi, palaset alkoivatkin loksahdella kohdilleen.

Niistä "normaaleista" rutiineista oli vain revittävä itsensä irti! Ja kuinka vaikeaa se alkuun olikin sanoa sille huonolle seuralle se kuuluisa EI. Toki siinä samassa pienessä piirissä olin edelleen, mutta sain osakseni kummastuneita katseita, kun minä olinkin se joka istui auton ratissa...
Siitä se pikku hiljaa alkoi... elämän muutoksen myötä ne entiset niin "hyvät kaverit" alkoikin muuttua vain tutuiksi, joita moikataan ohimennen. Elämä on raakaa, mutta jos itse haluat elää elämää, jossa pystyt olemaan oma itsesi, olemaan onnellinen ja ajattelemaan turvallisin mielin jopa tulevaisuutta, se vain on tehtävä.
Tuttuja niiltä ajoilta on jäänyt paljon, mutta niitä ystäviä ei olekkaan jäänyt.
Tämä alkutoiminta antoi sykäyksen sille, että tajusin liki koko elämäni eläneeni toisten ehdoilla, sen mukaan mitä toiset haluavat ja vaativat, unohtanut itseni täysin ja kaiken sen mitä itse elämältäni olen halunnut.

Käytännössä koko elämä täytyi alkaa kasata pienistä paloista uudelleen ja se ei kuulkaas ollut helppo juttu.

Tässä vaiheessa paino oli tippunut jo sen verran reilusti, että muuan "tuttava" epäili minun olevan joko vakavasti sairas tai minusta oli tullut nokkava narttu, kun seura ei enää kelpaa... Tuumasin siihen vain, että kiitos kohteliaisuudesta,mutta olen jättänyt siiderit juomatta ja pizzat syömättä, jotta sulle jäis enemmän ;D Siihen loppu kettuilut...

Vaikka palaset elämässä alkoivat ajatuksissa loksahdella kohdilleen, toteutus oli vaikeaa oli otettava kunnon irtiotto kaikesta, jotta pääsisin elämään sellaista elämää kuin itse haluan... YKSIN....
ja poissaa kaikesta siitä, mikä tämän vaikean tilanteen oli aiheuttanut niin fyysisesti kuin psyykkisestikkin.

Pienin askelin pitkää matkaa

Ja matka jatkuu... tämä elämänmuutos ja painonpudotus projekti on ollut oman elämäni yksi mullistavimmista asioista ja jos tätä operaatiota en olisi käynyt läpi, en takuulla tässä tätä tarinaani nyt kirjoittaisi...
Ensinnäkään itsetunto ei silloin aiemmassa tilanteessa olisi riittänyt tällaiseen ja sellainen terve rohkeus tunnustaa asioita, puuttui täysin kokonaan. Se vain on niin, että mikä ei tapa, niin se vahvistaa.
Vaikka tuo todellinen klisee onkin, se on tavahan tosi asia, että en olisi nykypäivänä näin vahva ihminen ja vahva persoona, jos elämä ei olisi ollut niin kivikkoinen kuin se on ollut.

Jokaisesta vaikeudesta on mentävä yli, jokaisesta suosta noustava, aina kun joku sinut kaataa ja lyö lokaan, on pää systyssä noustava ylös ja sanottava ääneen; Minä pystyn tähän!

Jokaisella varmasti tulee tämän kaltaisten projektien aikana suunnattomia epätoivon hetkiä.
Silloin kannattaa vaikka pysähtyä hetkeksi ja unohtaa pieneksi toviksi koko projekti, suunnata siis ajatukset aivan muualle. Pienen hengähdystauon jälkeen homma tuntuu taas maistuvan paremmalta ja hyviä ideoita ja energiaa voi saada vaikkapa asiaan keskittyneistä lehdistä. Tältäkin sivulta löytyy tuo FIT lehden mainos ja itse luin projektin aikana jokaisen lehden kannesta kanteen ja moneen kertaan. Kerrassaan loistavia ideoita, uusia ajatuksia omaan treenaamiseen ja kuntoisuun ja aivan ihania ruokaohjeitakin tukemaan tätä projektia.
Heh.. täytyy kyllä tunnustaa että olen osan näistä tämän projektin aikaisista lehdistä säilyttänyt ja edelleen, tänä päivänäkin ne antavat lisäpotkua, jos treenit tuntuu tökkivän ;) Suosittelen siis erittäin lämpimästi, lehdistä kun on iloa pitkään!

Mutta pienillä askelilla se omakin projekti aikoinaan eteni ja se tunne kun alkoi tonkimaan vaatekaappia ja huomasikin, että lähes kaikki kamppeet ovat ISOJA... Sitä tunnetta ei ihan hetkessä unohda ja siitä sitä energiaa täytyy osata ammentaa.

Omassa projektissa tuli muutaman kuukauden jälkeen totaalistoppi. Paino jumitti ihan täysin vaikka teki mitä.
Silloin meinasi mennä sormi suuhun, että tähänkö tämä nyt jäi... Mutta eipähän jäänytkään.
Olin huomaamattani tehnyt lihastreeniä pääasiassa vatsa ja jalat painopisteenä ja muuta kuntoilua ei oikeastaan ollut... Tulin sitten ajatelleeksi, että lihashan painaa enemmän kuin läski, hommassa siis tapahtuu kuitenkin jotain vaikka paino ei putoakkaan. Muutamia päiviä siinä sitten luin lehdistä vinkkejä, selasin nettiä ja tuhersin sen oman treenini kanssa. Sitten hoksasin kokeilla... lisäsin treeniini pikkusen tanssia :D
Eli kotimeiningillä; stereoista volumet kaakkoon ja olohuoneen pöytä veks ja ei kun jalalla koreasti
(luojan kiitos, naapurit ei oo tätä nähneet...)
Väliä ei ole sillä miten tanssit, kunhan tanssit juuri niinkuin itse osaat. A) hien saa pintaan helposti B) se treenistä puuttunut aerobinen osa tuli täytettyä C) se heiluminen on ihan hiivatin kivaa ;)

Siitäpä se taas lähtikin etenemään tasaisen varmasti. Ongelmana oli siis sen aerobisen liikunnan puute!

Et tarvitse kaikkea...

Aika moni käyttää tekosyynä omaan treenaamattomuuteensa omaa rahatilannetta. Niin minäkin silloin aikoinani :) En voinut tehdä mitään, kun ei ollut varaa hankkia kunnollisia vehkeitä kuntoilua varten.
Sitten kun lopulta tämän elämän muutokseni sain alkuun, lakkasin myös valehtelemasta itselleni.

Paljonko vaatii venyttely rahaa, no ei senttiäkään...
Paljonko vaatii yksinkertainen peruslihaskunnosta huolehtiminen, no ei senttiäkään sekään...

Jatkoin siis sinnikkäästi jo aloitettua venyttelyä, nyt jo useamman kerran päivässä.
Ruokavalion muutoksella kadonneet kilot antoivat sen verran energiaa, että lisäsin jo pientä lihaskuntoa parantavaa treeniä kuvioihin mukaan. Aloitin ihan simppeleillä perusjutuilla.
Mene kyljelleen makaamaan lattialle. Jos lattia tuntuu liian kovalta tai hankalalta ei siihenkään välttämättä treenimattoa tarvitse, vaan itsellä sitä virkaa toimitti parisängyn päiväpeite ;D
Koukista lattiaa vasten oleva jalka ja nosta hitaasti toinen jalka ylös, pidä hetki ylhäällä ja laske alas,
mutta älä päästä laskettavaa jalkaa lattiaan kiinni, vaan pidä jalka jännitettynä koko ajan.
Tee hitaasti niin monta toistoa kuin pystyt, älä kuitenkaan lopeta heti kun vähän alkaa tuntumaan, vaan poistu rohkeasti sieltä omalta mukavuusalueelta... ja sama toiselle jalalle.

Tähänkään ei ole mitään selkeää sääntöä tai ohjetta, kuinka monta toistoa tulee tehdä.
Tee niin monta kuin pystyt ja niin että liike todella tuntuu. Jokaisen täytyy tähänkin löytää se juuri itselle sopiva toistomäärä.

Toinen liike, jolla pienen treenaamisen aloitin oli variaatio tuosta ensimmäisestä, tässä vain ylempi jalka pidetään koholla koko ajan ja polvi vedetään kohti rintaa ja sen jälkeen takaisin suoraksi.
Tämäkin kannattaa tehdä hitaasti ja hakea se itselle sopiva toistomäärä.

Nämä ohjeet ovat tulossa vielä kuvinakin erikseen :)

Tällaisella treenillä aloitin. Erittäin yksinkertaista, ei vaadi penniäkään rahaa, vain oman panostuksen asiaan.
Ja ei tarvinnut jättää telkkariakaan katsomatta, nämä kun pystyy tekemään siinä salkkareita katsellessa ;)

Näin yksinkertaisilla jutuilla paino lähti edelleen hitaasti, mutta varmasti laskuun ja ilokseni sain huomata että painoa on lähtenyt jo reilu 6 kiloa ja vaatte varaston uusimista sai alkaa suunnittelemaan.
Tässä vaiheessa tätä muutosta oli kestänyt vasta n 3,5 kuukautta :) ja alettiin mennä kohti kevättä 2001.

Operaatio jatkuu

Päätimpäs sitten antaa profiilin ja kasvot tällekkin blogille ja tulossa on tällekkin oma facebook sivu :)
Tarkoituksena on laittaa itsensä likoon ihan kuvien kera, josko tästäkin omasta elämäntarinastani olisi jollekkin jotain hyötyä. Luvassa on siis kuva-ohjeistus pienestä treenistä, jolla kaiken aikoinaan aloitin ja paljon muuta... Pysykää siis kuulolla ;)

Eli asiaan...

Paino kun oli pikkuhiljaa lähtenyt laskusuuntaan, aloitin enenevässä määrin ruokavalion muutoksen.
Ennen söin harvoin ja oikeasti ihan törkeän kokoisia annoksia... No mitä siitä on seurasi...
Vatsalaukku venyi venymistään ja ruoan määrää oli aina vain lisättävä, jotta olo tuli kylläiseksi ja sillähän se painokin nousi... Ja niinhän se maalaisjärki ajoi toimimaan juuri päinvastoin:
Aloitin aterioinnit aina isolla lasillisella vettä ja vasta sen jälkeen suunnittelin aterian kasaamista lautaselle.
Söin n. 2-3 tunnin välein ja suurimpana pointtina taisi olla se, että vaihdoin normaali kokoisen ruokalautasen asettiin, enkä täyttänyt sitä enää uudelleen.
Pieneen lautaseen kun ei voi tunkea määrättömästi sitä evästä... ja silläkin tuli kylläiseksi kun vaan muisti juoda aterian aikana riittävästi vettä. Tähänkään ei sitä yksiselitteistä ohjetta ole, joka toimisi kaikille. Aina täytyy löytää se oma määrä ja oma aikataulu, mutta varmasti se kaikille löytyy :)

Yksi aterian ohje on erityisesti jäänyt mieleen, jota yleensä söin iltapäivällä/alkuillasta:

1 keitetty peruna (ei mikään megasuuri uuniperuna) ;D
wokki vihanneksia tai kruunuvihanneksia (määrän saa päättää ihan itse, kunhan ei vetäise ähkyyn asti)
Lehtisalaattia tai jäävuorisalaattia
Kurkkua
Tomaattia
Raejuustoa
1 keitetty kananmuna


Näistä kasasin yleensä aterian siihen malliin, että ensin kuullotin keitetyn perunan pannulla aivan pienessä tilkassa öljyä, sen jälkeen wokki vihannekset pannulle sekaan. Yleensä keitin/sulatin kasvikset mikrossa ennen pannulle laittamista.

Perunaan ja kasviksiin lisäsin maun mukaan mausteita, PAITSI tavallista suolaa en laittanut, käytin aromisuolaa tai yrttisuolaa.

Lautaselle salaatit alimmaiseksi, peruna ja kasvikset siihen päälle, koristeeksi maun mukaan kurkut, tomaatit, raejuusto ja kananmuna :) Hyvää oli ja täyttävää, mutta ei raskasta ;)
Välillä tuunasin tuosta päivällisen lisämällä kanafileen tai vaikkapa tonnikalaa.

Leivät vaihdoin kaikki ruisleipään ja minun suuresti rakastama paahtoleipäkin sai täysjyväisen muodon ja aina salaateilla höystettynä :) Tätä kaikkea ennen oma rehujen syönti taisi rajoittua suurimmaksi osaksi siihen, mitä pizzan mukana sai kotiin otettua... ;) Ja köyhäkin kun olin, pistinpä maalaistyttönä kaupasta ostetut salaattiruukut parvekelaatikkoon olohuoneen ikkunalaudalle ja vóila, tulipa siinä sitten kasvatettua itse omat salaatit :)

Pelkästään tällä pienellä ruokavalion muutoksella tuli energiaa ihan mielettömästi lisää. Aiemmin olin tosi väsynyt ja vaikka kuin olisi nukkunut, aina vain väsytti lisää... Silloin sen vasta oikeasti tajusi, kuinka pienellä muutoksella voi olla ihan järjettömän suuri merkitys :)

Siinäpä mietittävää taas jokaiselle :)

Muutoksen alku

Alkuunsa kokeilin muutamia eri laihdutusvalmisteita, mutta henkilökohtaisesti oeln sitä mieltä, että näillä ei juuri mitään merkitystä ole. Pelkkää rahan haaskausta. Voihan ne toki joillekkin toimia, mutta minulla ei toiminut edes silloinen markkinoiden johtava valmiste. Eli ihan sama kuin olisi persiinsä pyyhkäissyt niillä rahoilla, joita näihin valmisteisiin tuhlasin.

Tietenkin tästä tuli tietynlainen epätoivoinen mieliala, että eikö minuun tehoa mikään...
Onneksi maalaisjärki kuitenkin voitti tämän epätoivon.

Kunto oli romahtanut ihan pohjalukemiin ja tiesin, ettei minusta olisi suoraan aloittamaan edes lenkkeilyä.
Päätin siis pikkuhiljaa aloittaa venyttelyllä. Hiljakseen venyttelin päivittäin koko kropan aloittaen aina jaloista ja siitä siirtyen ylöspäin. Tuntui kuulkaa aika epätoivoiselta ne ensimmäiset 5 päivää yrittää melkein itkun kanssa venytellä, kun ei ollut juuri liikuntaa harrastanut moneen vuoteen... Voi että sitä oli ihminen jumissa.
Pari viikkoa venyttelin rauhallisella tahdilla kerran päivässä ja sen jälkeen siirryin 2 kertaan päivässä ja tässä yhteydessä aloitin jo pientä ruokavaliomuutostakin. Lisäsin reilusti veden juontia. Join lasillisen ennen jokaista ateriaa ja venyttelyn yhteydessä vettä litkin heti reilusti.
Tämän seurauksena paino kääntyikin jo laskuun pikkuhiljaa... siitähän sitä saikin sitten uutta puhtia jatkoon :)

Samassa yhteydessä vähensin alkoholin käyttöä ja sitä myötä myös sipsit, suklaat yms. jäi huomaamatta vähemmälle. Kun ei juo niin paljon, ei myöskään tarvitse sitä krapulamässyä... ;)
Tämän kaiken yhteisseurauksena paino olikin ihan huomaamatta tipahtanut liki 5 kiloa.
Pelkkää nestettähän se toki oli, mutta energiaa se antoi jatkaa.

Neuvona kaikille sanonkin heti, että mikäli taistelet painon kanssa, ei sitä oikotietä onneen ole. Mitä hitaammin pystyt elämänmuutoksessa etenemään, sen varmemmin ne lähteneet kilot myös pysyvät poissa. Laihdutusvalmisteissa on se vika, että mikäli ne ylipäätään toimii, paino voi tippua aivan liian nopeasti, jonka seurauksena ne 90% varmuudella tulee tuplana takaisin muutaman kuukauden kuluttua.

Seuraavassa postauksessa sitten jatketaan... seuraavaksi kuvioihin tulee jo muutakin :)

Tarinan taustaa

Aiemmin, jo ennen täysi-ikäisyyttä harrastin lavatanssia. Kunto oli huipussaan, treenasin, tanssin, tanssin ja vielä kerran tanssin. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä elämän kuvioit muuttuivat, tanssi hieman väheni ja tuttavapiiri ympärillä vaihtui pikkuhiljaa... valitettavasti siihen suuntaan, että rakastamani tanssi jäi lähes kokonaan pois. Elämään tuli mies, jonka myötä harrastus oli jätettävä ja tilalle tuli täysin vääränlainen elämäntyyli.

Alkoholia, totaalisen onneton ruokavalio, liikunnan ois jäänti, hormonilääkitys...
Muuta ei juuri tarvittu. Paino nousi ihan huomaamatta, tai aremminkin; en edes jaksanut ajatella asiaa,
ei yksinkertaisesti kiinnostanut mikään, millään ei ollut enää väliä. Kaikki tuntui kaatuvan niskaan joka tapauksessa tekipä mitä teki.

Menin naimisiin, sain diagnoosin, että en mahdollisesti koskaan voi saada lapsia. Se pysäytti.
No opin asian kanssa elämään ja tyydyin osaani, että tulee jos on tullakseen ja jos ei tule, niin minkäs teet.
Tarkemmin kun sitä elämän tilannetta muistelee, en oikeastaan edes sillä hetkellä halunnut lapsia...
ja jälkikäteen sanottuna, onneksi lapsia ei silloin vielä minulle suotu.

Elämä tuntui täysin mitättömältä, työni kuitenkin hoidin aina ja onneksi minulla oli töitä, sillä sen hetkinen elämän tyyli olisi saattanut viedä mennessään pysyvästi. Elämä tuntui tyhjältä.
Tuli joulu vuonna 2000... Kuten aina, jouluna kuvataan paljon...
Tuli uusi vuosi ja saatiin teetettyä jouluna otetut valokuvat.
Silloin silmät avautuivat! Näytin oikeasti aivan järkyttävältä. Jos ihminen parikymppisenä näyttää kolmikymppiseltä, on reilusti ylipainoinen, väsyneen näköinen... avautuu siinä silmät useammallakin!

Siitä yhdestä valokuvasta tämä kaikki sai alkunsa... kuva on minulla edelleen tallessa ja aina heikkojen hetkien tullen katson sitä ja totean, että ehkä asiat eivät niin huonosti nyt olekkaan... :)
Tämän vuoden vaihteen jälkeen aloitin HARJOITTELEMAAN uutta, erilaista elämäntyyliä.
En tiedä mistä sen voiman ja tahdon siihen sain, mutta siinäkin kävi niin, että nälkä kasvoi syödessä... ;)

Tästä lisää seuraavassa postauksessa.... ollaan kuulolla :)

Megasuperyyber mahtavat dieetit

Joka tuutista huudetaan dieetti sitä dieetti tätä ja tuota. Pudota painoasi viikossa. Näin pääset eroon makkaroista. Joopa joo... kyllästymiseen asti näitä huudetaan joka paikassa ja me ihmiset hullunkiilto silmissä juoksemme kauppaan hakemaan sen uusimman jenkkinäyttelijöiden käyttämän laihdutuspillerin. Tämä pillerihän lupaa sinulle tietysti viikossa Jennifer Lopezin muodot ja hymyilevän elämän ;)

Ensin laihdutetaan joulukilot, sitten laihdutetaan rantakuntoon ja sitten karistetaan kesäkilot, jotta voimme joulun jälkeen jälleen aloittaa ympyrän kulkemisen uudelleen. Joka sesonkiinhan toki saadaan se tehokkaampi ja helpompi tapa pudottaa painoa.

Ollaankos me ihmiset todella näin helposti median vietävissä??
Liki sokeasti uskotaan se kaikki, mitä mainokset huutaa ja julistaa meille. Näin se valitettavasti on ja oletettavasti näiden tehokuurien terveydelle aiheuttamien seurausten laskua tullaan maksamaan vielä pitkään.
Eikö se jojo -laihduttaminen ollut sangen epäterveellistä? Media kuitenkin kannustaa mussuttamaan jos jonkinmoista mättöä kaikki väliajat kunnes aina tulee se laihdutus sesonki. Ja taas myydään purkki poikineen näille mussuttajille ;D

Eiköhän lie kuitenkin olisi helpompaa ja ennen kaikkea itselle terveellisempää tehdä se pysyvä elämäntapa muutos. Ja kuulkaa... sen ei tartte olla se trendimuutos, eikä se trendikkäin dieetti.
Sen muutoksen on oltava juuri omalle itselle sopiva ja voisin lyödä pääni pantiksi, että sellaista mallia ei ole olemassa, joka sopisi jokaiselle. Jokaisen on itse nähtävä se vaiva, että etsii itselleen sen sopivimman jutun.
Eihän meistä ketään ole veistetty samasta puusta eikä luotu toistemme klooneiksi.
Jokainen on oma itsensä ja oma toiminnallinen yksikkönsä on jokaisen elimistö, joka takuulla toimii eritavalla kuin sillä naapurin emännällä.

Tästäpä saadaankin sopiva aasin silta... taidanpa seuraavassa postauksessa raottaa elämäni verhoa sen verran, että kerron oman tarinani ylipainoisesta liki normaalipainoiseksi... tarina alkaa vuodesta 2000 ja jatkuu tähän päivään saakka ja ei tule koskaan loppumaan... ;)
Eikä muuten ole käytetty lopulta mitään ihme juttuja.... vaikka tunnustan niitäkin joskus kokeilleeni ;D

Mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa.... palataan kuuluville ;)

Fiksut ja filmaattiset

Me kelvottomat aikuiset nostattelemme verenpaineita kun teinit ympärillämme angstaavat, uhoavat ja luulevat olevansa maailman valtiaita ja ikuisesti idiootteja vanhempiaan julmetusti viisaampia.
Hehh, jokainenhan meistä on joskus ollut teini, mutta oletteko tulleet ajatelleeksi, että nykypäivänä aika suuri joukko aikuisia onkin teinejä. Aika usein pistää silmään erittäinkin räikeästi tämä aikuisväestön angstaaminen mm. sosiaalisessa mediassa. Tästä luin juuri Kari Hotakaisen kolumnin, joka julkaistiin tuoreimmassa ME -lehdessä. Loistava juttu :)

Mikä meidät aikuisetkin saa käyttäytymään kuin pikku teiniprinsessat?
Joo, no ainakin naisihmisille pikku kiukuttelut sallitaan, mutta kun raavaat miehetkin angstaavaat, niin välillä on jo naurussa pitelemistä. Kuulostaako esim raavaan suomalaisen perheenisän suusta tulevan tämän kaltaista tekstiä; Voi Hel****N PER**** tuo BB on syvältä, vetäis sen kunniaksi pers**t!!!
Joopa joo... ja tällaistahan sitä saa lukea vähän turhankin usein milloin mistäkin ja näkeehän tämän ilmiön myös tuolla ihmisten normaalissa elämässä.

Onko tää nykymaailta siis mennyt siihen, että sitä ikuista nuoruutta ihannoidaan niin fanaattisesti, että väkipakolla taannutaan käytökseltään ja elämäntyyliltään siihen teiniaikaan. Eipä ehkä tulla ajatelleeksi, että pelleksihän siinä itsensä tekee. Tottakai tällainen pikku angstaaminen on tervettä ja normaalia aikuisillekkin, mutta sen hyvän maun rajan tässäkin asiassa ylittää vähän turhankin moni.
Vaikka ikää olisi kuinka paljon, voi mieli olla nuori. Ikä ei ole kuin numeroita, se ratkaisee millainen on ajatusmaailma ;) Tämä on tervettä ja upea asia, ja tästä se ikuinen nuoruus löytyy, ei siitä julkisesta angstaamisesta ja teineilystä.

Jospa näitä oikeasti fiksuja ja filmaattisia löytyisi enemmänkin tulevaisuudessa!
Pidetään siis mölyt mahassamme ja jätetään se teineily niille, joille se oikeasti kuuluu.
Pidetään mieli nuorena, käytös edes kohtalaisen korrektina, mutta maustettuna sillä pienellä pilkkeellä silmäkulmassa... ;)

Startti

Jospa näin aluksi vähän kertoisin blogin sisällöstä ja tarkoituksesta jne...
Olen itse reipas kolmekymppinen 3 lapsen äiti, joka ainakin omasta mielestään on joutunut käymään läpi kohtalaisen elämänkoulun ja sitä kautta omat mielipiteet ja ajatukset ovat muotoutuneet sellaisiksi kuin nyt ovat. Tyylinäni on ilmaista mielipiteet välillä vähän kärjistetysti ja radikaalistikin ja sehän toki saattaa kanssaihmisiä välillä tympiä, mutta sananvapauteen luotetaan :)

Haaveenani on, että tämän blogin kautta jossain vaiheessa tulisin kirjoittamaan omaa elämäntarinaani ihan lapsuudesta saakka. Tähän tarinointiin asti jos pääsen, niin itselleni voin hattua vähän nostaa.

Jokatapauksessa blogissa käsitellään aiheita ihan laidasta laitaan. Luen todella paljon ja seuraan ajankohtaisia aiheita, niin viralliselta kuin viihteestäkin.

Toivottavasti viihdytte blogin parissa!