Siinä missä kunto ja keho alkoi kohenemaan ja vaatteet roikkumaan päällä, mieli jatkoi pohjamudissa matelua. Se kaikki eletty elämä todella näkyi ja tuntui muuallakin kuin fyysisessä kunnossa.
Paino jatkui tippumistaan tasaiseen tahtiin, mutta motivaatio treenamiseenkin alkoi olla nollissa ja vähän kaikki tuntui pakkoliikkeiltä. Ei ollut sitä iloa ja tarmoa tehdä, mitä homma oikeasti olisi vaatinut.
Siinä tuli ryvettyä aikansa ajatusten kanssa ja mietittyä kaikki omat ja naapurinkin ongelmat.
olihan se sellaista palapelin kasaamista, mutta kun alkuun pääsi, palaset alkoivatkin loksahdella kohdilleen.
Niistä "normaaleista" rutiineista oli vain revittävä itsensä irti! Ja kuinka vaikeaa se alkuun olikin sanoa sille huonolle seuralle se kuuluisa EI. Toki siinä samassa pienessä piirissä olin edelleen, mutta sain osakseni kummastuneita katseita, kun minä olinkin se joka istui auton ratissa...
Siitä se pikku hiljaa alkoi... elämän muutoksen myötä ne entiset niin "hyvät kaverit" alkoikin muuttua vain tutuiksi, joita moikataan ohimennen. Elämä on raakaa, mutta jos itse haluat elää elämää, jossa pystyt olemaan oma itsesi, olemaan onnellinen ja ajattelemaan turvallisin mielin jopa tulevaisuutta, se vain on tehtävä.
Tuttuja niiltä ajoilta on jäänyt paljon, mutta niitä ystäviä ei olekkaan jäänyt.
Tämä alkutoiminta antoi sykäyksen sille, että tajusin liki koko elämäni eläneeni toisten ehdoilla, sen mukaan mitä toiset haluavat ja vaativat, unohtanut itseni täysin ja kaiken sen mitä itse elämältäni olen halunnut.
Käytännössä koko elämä täytyi alkaa kasata pienistä paloista uudelleen ja se ei kuulkaas ollut helppo juttu.
Tässä vaiheessa paino oli tippunut jo sen verran reilusti, että muuan "tuttava" epäili minun olevan joko vakavasti sairas tai minusta oli tullut nokkava narttu, kun seura ei enää kelpaa... Tuumasin siihen vain, että kiitos kohteliaisuudesta,mutta olen jättänyt siiderit juomatta ja pizzat syömättä, jotta sulle jäis enemmän ;D Siihen loppu kettuilut...
Vaikka palaset elämässä alkoivat ajatuksissa loksahdella kohdilleen, toteutus oli vaikeaa oli otettava kunnon irtiotto kaikesta, jotta pääsisin elämään sellaista elämää kuin itse haluan... YKSIN....
ja poissaa kaikesta siitä, mikä tämän vaikean tilanteen oli aiheuttanut niin fyysisesti kuin psyykkisestikkin.
maanantai 29. heinäkuuta 2013
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Pienin askelin pitkää matkaa
Ja matka jatkuu... tämä elämänmuutos ja painonpudotus projekti on ollut oman elämäni yksi mullistavimmista asioista ja jos tätä operaatiota en olisi käynyt läpi, en takuulla tässä tätä tarinaani nyt kirjoittaisi...
Ensinnäkään itsetunto ei silloin aiemmassa tilanteessa olisi riittänyt tällaiseen ja sellainen terve rohkeus tunnustaa asioita, puuttui täysin kokonaan. Se vain on niin, että mikä ei tapa, niin se vahvistaa.
Vaikka tuo todellinen klisee onkin, se on tavahan tosi asia, että en olisi nykypäivänä näin vahva ihminen ja vahva persoona, jos elämä ei olisi ollut niin kivikkoinen kuin se on ollut.
Jokaisesta vaikeudesta on mentävä yli, jokaisesta suosta noustava, aina kun joku sinut kaataa ja lyö lokaan, on pää systyssä noustava ylös ja sanottava ääneen; Minä pystyn tähän!
Jokaisella varmasti tulee tämän kaltaisten projektien aikana suunnattomia epätoivon hetkiä.
Silloin kannattaa vaikka pysähtyä hetkeksi ja unohtaa pieneksi toviksi koko projekti, suunnata siis ajatukset aivan muualle. Pienen hengähdystauon jälkeen homma tuntuu taas maistuvan paremmalta ja hyviä ideoita ja energiaa voi saada vaikkapa asiaan keskittyneistä lehdistä. Tältäkin sivulta löytyy tuo FIT lehden mainos ja itse luin projektin aikana jokaisen lehden kannesta kanteen ja moneen kertaan. Kerrassaan loistavia ideoita, uusia ajatuksia omaan treenaamiseen ja kuntoisuun ja aivan ihania ruokaohjeitakin tukemaan tätä projektia.
Heh.. täytyy kyllä tunnustaa että olen osan näistä tämän projektin aikaisista lehdistä säilyttänyt ja edelleen, tänä päivänäkin ne antavat lisäpotkua, jos treenit tuntuu tökkivän ;) Suosittelen siis erittäin lämpimästi, lehdistä kun on iloa pitkään!
Mutta pienillä askelilla se omakin projekti aikoinaan eteni ja se tunne kun alkoi tonkimaan vaatekaappia ja huomasikin, että lähes kaikki kamppeet ovat ISOJA... Sitä tunnetta ei ihan hetkessä unohda ja siitä sitä energiaa täytyy osata ammentaa.
Omassa projektissa tuli muutaman kuukauden jälkeen totaalistoppi. Paino jumitti ihan täysin vaikka teki mitä.
Silloin meinasi mennä sormi suuhun, että tähänkö tämä nyt jäi... Mutta eipähän jäänytkään.
Olin huomaamattani tehnyt lihastreeniä pääasiassa vatsa ja jalat painopisteenä ja muuta kuntoilua ei oikeastaan ollut... Tulin sitten ajatelleeksi, että lihashan painaa enemmän kuin läski, hommassa siis tapahtuu kuitenkin jotain vaikka paino ei putoakkaan. Muutamia päiviä siinä sitten luin lehdistä vinkkejä, selasin nettiä ja tuhersin sen oman treenini kanssa. Sitten hoksasin kokeilla... lisäsin treeniini pikkusen tanssia :D
Eli kotimeiningillä; stereoista volumet kaakkoon ja olohuoneen pöytä veks ja ei kun jalalla koreasti
(luojan kiitos, naapurit ei oo tätä nähneet...)
Väliä ei ole sillä miten tanssit, kunhan tanssit juuri niinkuin itse osaat. A) hien saa pintaan helposti B) se treenistä puuttunut aerobinen osa tuli täytettyä C) se heiluminen on ihan hiivatin kivaa ;)
Siitäpä se taas lähtikin etenemään tasaisen varmasti. Ongelmana oli siis sen aerobisen liikunnan puute!
Ensinnäkään itsetunto ei silloin aiemmassa tilanteessa olisi riittänyt tällaiseen ja sellainen terve rohkeus tunnustaa asioita, puuttui täysin kokonaan. Se vain on niin, että mikä ei tapa, niin se vahvistaa.
Vaikka tuo todellinen klisee onkin, se on tavahan tosi asia, että en olisi nykypäivänä näin vahva ihminen ja vahva persoona, jos elämä ei olisi ollut niin kivikkoinen kuin se on ollut.
Jokaisesta vaikeudesta on mentävä yli, jokaisesta suosta noustava, aina kun joku sinut kaataa ja lyö lokaan, on pää systyssä noustava ylös ja sanottava ääneen; Minä pystyn tähän!
Jokaisella varmasti tulee tämän kaltaisten projektien aikana suunnattomia epätoivon hetkiä.
Silloin kannattaa vaikka pysähtyä hetkeksi ja unohtaa pieneksi toviksi koko projekti, suunnata siis ajatukset aivan muualle. Pienen hengähdystauon jälkeen homma tuntuu taas maistuvan paremmalta ja hyviä ideoita ja energiaa voi saada vaikkapa asiaan keskittyneistä lehdistä. Tältäkin sivulta löytyy tuo FIT lehden mainos ja itse luin projektin aikana jokaisen lehden kannesta kanteen ja moneen kertaan. Kerrassaan loistavia ideoita, uusia ajatuksia omaan treenaamiseen ja kuntoisuun ja aivan ihania ruokaohjeitakin tukemaan tätä projektia.
Heh.. täytyy kyllä tunnustaa että olen osan näistä tämän projektin aikaisista lehdistä säilyttänyt ja edelleen, tänä päivänäkin ne antavat lisäpotkua, jos treenit tuntuu tökkivän ;) Suosittelen siis erittäin lämpimästi, lehdistä kun on iloa pitkään!
Mutta pienillä askelilla se omakin projekti aikoinaan eteni ja se tunne kun alkoi tonkimaan vaatekaappia ja huomasikin, että lähes kaikki kamppeet ovat ISOJA... Sitä tunnetta ei ihan hetkessä unohda ja siitä sitä energiaa täytyy osata ammentaa.
Omassa projektissa tuli muutaman kuukauden jälkeen totaalistoppi. Paino jumitti ihan täysin vaikka teki mitä.
Silloin meinasi mennä sormi suuhun, että tähänkö tämä nyt jäi... Mutta eipähän jäänytkään.
Olin huomaamattani tehnyt lihastreeniä pääasiassa vatsa ja jalat painopisteenä ja muuta kuntoilua ei oikeastaan ollut... Tulin sitten ajatelleeksi, että lihashan painaa enemmän kuin läski, hommassa siis tapahtuu kuitenkin jotain vaikka paino ei putoakkaan. Muutamia päiviä siinä sitten luin lehdistä vinkkejä, selasin nettiä ja tuhersin sen oman treenini kanssa. Sitten hoksasin kokeilla... lisäsin treeniini pikkusen tanssia :D
Eli kotimeiningillä; stereoista volumet kaakkoon ja olohuoneen pöytä veks ja ei kun jalalla koreasti
(luojan kiitos, naapurit ei oo tätä nähneet...)
Väliä ei ole sillä miten tanssit, kunhan tanssit juuri niinkuin itse osaat. A) hien saa pintaan helposti B) se treenistä puuttunut aerobinen osa tuli täytettyä C) se heiluminen on ihan hiivatin kivaa ;)
Siitäpä se taas lähtikin etenemään tasaisen varmasti. Ongelmana oli siis sen aerobisen liikunnan puute!
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
Et tarvitse kaikkea...
Aika moni käyttää tekosyynä omaan treenaamattomuuteensa omaa rahatilannetta. Niin minäkin silloin aikoinani :) En voinut tehdä mitään, kun ei ollut varaa hankkia kunnollisia vehkeitä kuntoilua varten.
Sitten kun lopulta tämän elämän muutokseni sain alkuun, lakkasin myös valehtelemasta itselleni.
Paljonko vaatii venyttely rahaa, no ei senttiäkään...
Paljonko vaatii yksinkertainen peruslihaskunnosta huolehtiminen, no ei senttiäkään sekään...
Jatkoin siis sinnikkäästi jo aloitettua venyttelyä, nyt jo useamman kerran päivässä.
Ruokavalion muutoksella kadonneet kilot antoivat sen verran energiaa, että lisäsin jo pientä lihaskuntoa parantavaa treeniä kuvioihin mukaan. Aloitin ihan simppeleillä perusjutuilla.
Mene kyljelleen makaamaan lattialle. Jos lattia tuntuu liian kovalta tai hankalalta ei siihenkään välttämättä treenimattoa tarvitse, vaan itsellä sitä virkaa toimitti parisängyn päiväpeite ;D
Koukista lattiaa vasten oleva jalka ja nosta hitaasti toinen jalka ylös, pidä hetki ylhäällä ja laske alas,
mutta älä päästä laskettavaa jalkaa lattiaan kiinni, vaan pidä jalka jännitettynä koko ajan.
Tee hitaasti niin monta toistoa kuin pystyt, älä kuitenkaan lopeta heti kun vähän alkaa tuntumaan, vaan poistu rohkeasti sieltä omalta mukavuusalueelta... ja sama toiselle jalalle.
Tähänkään ei ole mitään selkeää sääntöä tai ohjetta, kuinka monta toistoa tulee tehdä.
Tee niin monta kuin pystyt ja niin että liike todella tuntuu. Jokaisen täytyy tähänkin löytää se juuri itselle sopiva toistomäärä.
Toinen liike, jolla pienen treenaamisen aloitin oli variaatio tuosta ensimmäisestä, tässä vain ylempi jalka pidetään koholla koko ajan ja polvi vedetään kohti rintaa ja sen jälkeen takaisin suoraksi.
Tämäkin kannattaa tehdä hitaasti ja hakea se itselle sopiva toistomäärä.
Nämä ohjeet ovat tulossa vielä kuvinakin erikseen :)
Tällaisella treenillä aloitin. Erittäin yksinkertaista, ei vaadi penniäkään rahaa, vain oman panostuksen asiaan.
Ja ei tarvinnut jättää telkkariakaan katsomatta, nämä kun pystyy tekemään siinä salkkareita katsellessa ;)
Näin yksinkertaisilla jutuilla paino lähti edelleen hitaasti, mutta varmasti laskuun ja ilokseni sain huomata että painoa on lähtenyt jo reilu 6 kiloa ja vaatte varaston uusimista sai alkaa suunnittelemaan.
Tässä vaiheessa tätä muutosta oli kestänyt vasta n 3,5 kuukautta :) ja alettiin mennä kohti kevättä 2001.
Sitten kun lopulta tämän elämän muutokseni sain alkuun, lakkasin myös valehtelemasta itselleni.
Paljonko vaatii venyttely rahaa, no ei senttiäkään...
Paljonko vaatii yksinkertainen peruslihaskunnosta huolehtiminen, no ei senttiäkään sekään...
Jatkoin siis sinnikkäästi jo aloitettua venyttelyä, nyt jo useamman kerran päivässä.
Ruokavalion muutoksella kadonneet kilot antoivat sen verran energiaa, että lisäsin jo pientä lihaskuntoa parantavaa treeniä kuvioihin mukaan. Aloitin ihan simppeleillä perusjutuilla.
Mene kyljelleen makaamaan lattialle. Jos lattia tuntuu liian kovalta tai hankalalta ei siihenkään välttämättä treenimattoa tarvitse, vaan itsellä sitä virkaa toimitti parisängyn päiväpeite ;D
Koukista lattiaa vasten oleva jalka ja nosta hitaasti toinen jalka ylös, pidä hetki ylhäällä ja laske alas,
mutta älä päästä laskettavaa jalkaa lattiaan kiinni, vaan pidä jalka jännitettynä koko ajan.
Tee hitaasti niin monta toistoa kuin pystyt, älä kuitenkaan lopeta heti kun vähän alkaa tuntumaan, vaan poistu rohkeasti sieltä omalta mukavuusalueelta... ja sama toiselle jalalle.
Tähänkään ei ole mitään selkeää sääntöä tai ohjetta, kuinka monta toistoa tulee tehdä.
Tee niin monta kuin pystyt ja niin että liike todella tuntuu. Jokaisen täytyy tähänkin löytää se juuri itselle sopiva toistomäärä.
Toinen liike, jolla pienen treenaamisen aloitin oli variaatio tuosta ensimmäisestä, tässä vain ylempi jalka pidetään koholla koko ajan ja polvi vedetään kohti rintaa ja sen jälkeen takaisin suoraksi.
Tämäkin kannattaa tehdä hitaasti ja hakea se itselle sopiva toistomäärä.
Nämä ohjeet ovat tulossa vielä kuvinakin erikseen :)
Tällaisella treenillä aloitin. Erittäin yksinkertaista, ei vaadi penniäkään rahaa, vain oman panostuksen asiaan.
Ja ei tarvinnut jättää telkkariakaan katsomatta, nämä kun pystyy tekemään siinä salkkareita katsellessa ;)
Näin yksinkertaisilla jutuilla paino lähti edelleen hitaasti, mutta varmasti laskuun ja ilokseni sain huomata että painoa on lähtenyt jo reilu 6 kiloa ja vaatte varaston uusimista sai alkaa suunnittelemaan.
Tässä vaiheessa tätä muutosta oli kestänyt vasta n 3,5 kuukautta :) ja alettiin mennä kohti kevättä 2001.
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Operaatio jatkuu
Päätimpäs sitten antaa profiilin ja kasvot tällekkin blogille ja tulossa on tällekkin oma facebook sivu :)
Tarkoituksena on laittaa itsensä likoon ihan kuvien kera, josko tästäkin omasta elämäntarinastani olisi jollekkin jotain hyötyä. Luvassa on siis kuva-ohjeistus pienestä treenistä, jolla kaiken aikoinaan aloitin ja paljon muuta... Pysykää siis kuulolla ;)
Eli asiaan...
Paino kun oli pikkuhiljaa lähtenyt laskusuuntaan, aloitin enenevässä määrin ruokavalion muutoksen.
Ennen söin harvoin ja oikeasti ihan törkeän kokoisia annoksia... No mitä siitä on seurasi...
Vatsalaukku venyi venymistään ja ruoan määrää oli aina vain lisättävä, jotta olo tuli kylläiseksi ja sillähän se painokin nousi... Ja niinhän se maalaisjärki ajoi toimimaan juuri päinvastoin:
Aloitin aterioinnit aina isolla lasillisella vettä ja vasta sen jälkeen suunnittelin aterian kasaamista lautaselle.
Söin n. 2-3 tunnin välein ja suurimpana pointtina taisi olla se, että vaihdoin normaali kokoisen ruokalautasen asettiin, enkä täyttänyt sitä enää uudelleen.
Pieneen lautaseen kun ei voi tunkea määrättömästi sitä evästä... ja silläkin tuli kylläiseksi kun vaan muisti juoda aterian aikana riittävästi vettä. Tähänkään ei sitä yksiselitteistä ohjetta ole, joka toimisi kaikille. Aina täytyy löytää se oma määrä ja oma aikataulu, mutta varmasti se kaikille löytyy :)
Yksi aterian ohje on erityisesti jäänyt mieleen, jota yleensä söin iltapäivällä/alkuillasta:
1 keitetty peruna (ei mikään megasuuri uuniperuna) ;D
wokki vihanneksia tai kruunuvihanneksia (määrän saa päättää ihan itse, kunhan ei vetäise ähkyyn asti)
Lehtisalaattia tai jäävuorisalaattia
Kurkkua
Tomaattia
Raejuustoa
1 keitetty kananmuna
Näistä kasasin yleensä aterian siihen malliin, että ensin kuullotin keitetyn perunan pannulla aivan pienessä tilkassa öljyä, sen jälkeen wokki vihannekset pannulle sekaan. Yleensä keitin/sulatin kasvikset mikrossa ennen pannulle laittamista.
Perunaan ja kasviksiin lisäsin maun mukaan mausteita, PAITSI tavallista suolaa en laittanut, käytin aromisuolaa tai yrttisuolaa.
Lautaselle salaatit alimmaiseksi, peruna ja kasvikset siihen päälle, koristeeksi maun mukaan kurkut, tomaatit, raejuusto ja kananmuna :) Hyvää oli ja täyttävää, mutta ei raskasta ;)
Välillä tuunasin tuosta päivällisen lisämällä kanafileen tai vaikkapa tonnikalaa.
Leivät vaihdoin kaikki ruisleipään ja minun suuresti rakastama paahtoleipäkin sai täysjyväisen muodon ja aina salaateilla höystettynä :) Tätä kaikkea ennen oma rehujen syönti taisi rajoittua suurimmaksi osaksi siihen, mitä pizzan mukana sai kotiin otettua... ;) Ja köyhäkin kun olin, pistinpä maalaistyttönä kaupasta ostetut salaattiruukut parvekelaatikkoon olohuoneen ikkunalaudalle ja vóila, tulipa siinä sitten kasvatettua itse omat salaatit :)
Pelkästään tällä pienellä ruokavalion muutoksella tuli energiaa ihan mielettömästi lisää. Aiemmin olin tosi väsynyt ja vaikka kuin olisi nukkunut, aina vain väsytti lisää... Silloin sen vasta oikeasti tajusi, kuinka pienellä muutoksella voi olla ihan järjettömän suuri merkitys :)
Siinäpä mietittävää taas jokaiselle :)
Tarkoituksena on laittaa itsensä likoon ihan kuvien kera, josko tästäkin omasta elämäntarinastani olisi jollekkin jotain hyötyä. Luvassa on siis kuva-ohjeistus pienestä treenistä, jolla kaiken aikoinaan aloitin ja paljon muuta... Pysykää siis kuulolla ;)
Eli asiaan...
Paino kun oli pikkuhiljaa lähtenyt laskusuuntaan, aloitin enenevässä määrin ruokavalion muutoksen.
Ennen söin harvoin ja oikeasti ihan törkeän kokoisia annoksia... No mitä siitä on seurasi...
Vatsalaukku venyi venymistään ja ruoan määrää oli aina vain lisättävä, jotta olo tuli kylläiseksi ja sillähän se painokin nousi... Ja niinhän se maalaisjärki ajoi toimimaan juuri päinvastoin:
Aloitin aterioinnit aina isolla lasillisella vettä ja vasta sen jälkeen suunnittelin aterian kasaamista lautaselle.
Söin n. 2-3 tunnin välein ja suurimpana pointtina taisi olla se, että vaihdoin normaali kokoisen ruokalautasen asettiin, enkä täyttänyt sitä enää uudelleen.
Pieneen lautaseen kun ei voi tunkea määrättömästi sitä evästä... ja silläkin tuli kylläiseksi kun vaan muisti juoda aterian aikana riittävästi vettä. Tähänkään ei sitä yksiselitteistä ohjetta ole, joka toimisi kaikille. Aina täytyy löytää se oma määrä ja oma aikataulu, mutta varmasti se kaikille löytyy :)
Yksi aterian ohje on erityisesti jäänyt mieleen, jota yleensä söin iltapäivällä/alkuillasta:
1 keitetty peruna (ei mikään megasuuri uuniperuna) ;D
wokki vihanneksia tai kruunuvihanneksia (määrän saa päättää ihan itse, kunhan ei vetäise ähkyyn asti)
Lehtisalaattia tai jäävuorisalaattia
Kurkkua
Tomaattia
Raejuustoa
1 keitetty kananmuna
Näistä kasasin yleensä aterian siihen malliin, että ensin kuullotin keitetyn perunan pannulla aivan pienessä tilkassa öljyä, sen jälkeen wokki vihannekset pannulle sekaan. Yleensä keitin/sulatin kasvikset mikrossa ennen pannulle laittamista.
Perunaan ja kasviksiin lisäsin maun mukaan mausteita, PAITSI tavallista suolaa en laittanut, käytin aromisuolaa tai yrttisuolaa.
Lautaselle salaatit alimmaiseksi, peruna ja kasvikset siihen päälle, koristeeksi maun mukaan kurkut, tomaatit, raejuusto ja kananmuna :) Hyvää oli ja täyttävää, mutta ei raskasta ;)
Välillä tuunasin tuosta päivällisen lisämällä kanafileen tai vaikkapa tonnikalaa.
Leivät vaihdoin kaikki ruisleipään ja minun suuresti rakastama paahtoleipäkin sai täysjyväisen muodon ja aina salaateilla höystettynä :) Tätä kaikkea ennen oma rehujen syönti taisi rajoittua suurimmaksi osaksi siihen, mitä pizzan mukana sai kotiin otettua... ;) Ja köyhäkin kun olin, pistinpä maalaistyttönä kaupasta ostetut salaattiruukut parvekelaatikkoon olohuoneen ikkunalaudalle ja vóila, tulipa siinä sitten kasvatettua itse omat salaatit :)
Pelkästään tällä pienellä ruokavalion muutoksella tuli energiaa ihan mielettömästi lisää. Aiemmin olin tosi väsynyt ja vaikka kuin olisi nukkunut, aina vain väsytti lisää... Silloin sen vasta oikeasti tajusi, kuinka pienellä muutoksella voi olla ihan järjettömän suuri merkitys :)
Siinäpä mietittävää taas jokaiselle :)
maanantai 15. heinäkuuta 2013
Muutoksen alku
Alkuunsa kokeilin muutamia eri laihdutusvalmisteita, mutta henkilökohtaisesti oeln sitä mieltä, että näillä ei juuri mitään merkitystä ole. Pelkkää rahan haaskausta. Voihan ne toki joillekkin toimia, mutta minulla ei toiminut edes silloinen markkinoiden johtava valmiste. Eli ihan sama kuin olisi persiinsä pyyhkäissyt niillä rahoilla, joita näihin valmisteisiin tuhlasin.
Tietenkin tästä tuli tietynlainen epätoivoinen mieliala, että eikö minuun tehoa mikään...
Onneksi maalaisjärki kuitenkin voitti tämän epätoivon.
Kunto oli romahtanut ihan pohjalukemiin ja tiesin, ettei minusta olisi suoraan aloittamaan edes lenkkeilyä.
Päätin siis pikkuhiljaa aloittaa venyttelyllä. Hiljakseen venyttelin päivittäin koko kropan aloittaen aina jaloista ja siitä siirtyen ylöspäin. Tuntui kuulkaa aika epätoivoiselta ne ensimmäiset 5 päivää yrittää melkein itkun kanssa venytellä, kun ei ollut juuri liikuntaa harrastanut moneen vuoteen... Voi että sitä oli ihminen jumissa.
Pari viikkoa venyttelin rauhallisella tahdilla kerran päivässä ja sen jälkeen siirryin 2 kertaan päivässä ja tässä yhteydessä aloitin jo pientä ruokavaliomuutostakin. Lisäsin reilusti veden juontia. Join lasillisen ennen jokaista ateriaa ja venyttelyn yhteydessä vettä litkin heti reilusti.
Tämän seurauksena paino kääntyikin jo laskuun pikkuhiljaa... siitähän sitä saikin sitten uutta puhtia jatkoon :)
Samassa yhteydessä vähensin alkoholin käyttöä ja sitä myötä myös sipsit, suklaat yms. jäi huomaamatta vähemmälle. Kun ei juo niin paljon, ei myöskään tarvitse sitä krapulamässyä... ;)
Tämän kaiken yhteisseurauksena paino olikin ihan huomaamatta tipahtanut liki 5 kiloa.
Pelkkää nestettähän se toki oli, mutta energiaa se antoi jatkaa.
Neuvona kaikille sanonkin heti, että mikäli taistelet painon kanssa, ei sitä oikotietä onneen ole. Mitä hitaammin pystyt elämänmuutoksessa etenemään, sen varmemmin ne lähteneet kilot myös pysyvät poissa. Laihdutusvalmisteissa on se vika, että mikäli ne ylipäätään toimii, paino voi tippua aivan liian nopeasti, jonka seurauksena ne 90% varmuudella tulee tuplana takaisin muutaman kuukauden kuluttua.
Seuraavassa postauksessa sitten jatketaan... seuraavaksi kuvioihin tulee jo muutakin :)
Tietenkin tästä tuli tietynlainen epätoivoinen mieliala, että eikö minuun tehoa mikään...
Onneksi maalaisjärki kuitenkin voitti tämän epätoivon.
Kunto oli romahtanut ihan pohjalukemiin ja tiesin, ettei minusta olisi suoraan aloittamaan edes lenkkeilyä.
Päätin siis pikkuhiljaa aloittaa venyttelyllä. Hiljakseen venyttelin päivittäin koko kropan aloittaen aina jaloista ja siitä siirtyen ylöspäin. Tuntui kuulkaa aika epätoivoiselta ne ensimmäiset 5 päivää yrittää melkein itkun kanssa venytellä, kun ei ollut juuri liikuntaa harrastanut moneen vuoteen... Voi että sitä oli ihminen jumissa.
Pari viikkoa venyttelin rauhallisella tahdilla kerran päivässä ja sen jälkeen siirryin 2 kertaan päivässä ja tässä yhteydessä aloitin jo pientä ruokavaliomuutostakin. Lisäsin reilusti veden juontia. Join lasillisen ennen jokaista ateriaa ja venyttelyn yhteydessä vettä litkin heti reilusti.
Tämän seurauksena paino kääntyikin jo laskuun pikkuhiljaa... siitähän sitä saikin sitten uutta puhtia jatkoon :)
Samassa yhteydessä vähensin alkoholin käyttöä ja sitä myötä myös sipsit, suklaat yms. jäi huomaamatta vähemmälle. Kun ei juo niin paljon, ei myöskään tarvitse sitä krapulamässyä... ;)
Tämän kaiken yhteisseurauksena paino olikin ihan huomaamatta tipahtanut liki 5 kiloa.
Pelkkää nestettähän se toki oli, mutta energiaa se antoi jatkaa.
Neuvona kaikille sanonkin heti, että mikäli taistelet painon kanssa, ei sitä oikotietä onneen ole. Mitä hitaammin pystyt elämänmuutoksessa etenemään, sen varmemmin ne lähteneet kilot myös pysyvät poissa. Laihdutusvalmisteissa on se vika, että mikäli ne ylipäätään toimii, paino voi tippua aivan liian nopeasti, jonka seurauksena ne 90% varmuudella tulee tuplana takaisin muutaman kuukauden kuluttua.
Seuraavassa postauksessa sitten jatketaan... seuraavaksi kuvioihin tulee jo muutakin :)
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Tarinan taustaa
Aiemmin, jo ennen täysi-ikäisyyttä harrastin lavatanssia. Kunto oli huipussaan, treenasin, tanssin, tanssin ja vielä kerran tanssin. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä elämän kuvioit muuttuivat, tanssi hieman väheni ja tuttavapiiri ympärillä vaihtui pikkuhiljaa... valitettavasti siihen suuntaan, että rakastamani tanssi jäi lähes kokonaan pois. Elämään tuli mies, jonka myötä harrastus oli jätettävä ja tilalle tuli täysin vääränlainen elämäntyyli.
Alkoholia, totaalisen onneton ruokavalio, liikunnan ois jäänti, hormonilääkitys...
Muuta ei juuri tarvittu. Paino nousi ihan huomaamatta, tai aremminkin; en edes jaksanut ajatella asiaa,
ei yksinkertaisesti kiinnostanut mikään, millään ei ollut enää väliä. Kaikki tuntui kaatuvan niskaan joka tapauksessa tekipä mitä teki.
Menin naimisiin, sain diagnoosin, että en mahdollisesti koskaan voi saada lapsia. Se pysäytti.
No opin asian kanssa elämään ja tyydyin osaani, että tulee jos on tullakseen ja jos ei tule, niin minkäs teet.
Tarkemmin kun sitä elämän tilannetta muistelee, en oikeastaan edes sillä hetkellä halunnut lapsia...
ja jälkikäteen sanottuna, onneksi lapsia ei silloin vielä minulle suotu.
Elämä tuntui täysin mitättömältä, työni kuitenkin hoidin aina ja onneksi minulla oli töitä, sillä sen hetkinen elämän tyyli olisi saattanut viedä mennessään pysyvästi. Elämä tuntui tyhjältä.
Tuli joulu vuonna 2000... Kuten aina, jouluna kuvataan paljon...
Tuli uusi vuosi ja saatiin teetettyä jouluna otetut valokuvat.
Silloin silmät avautuivat! Näytin oikeasti aivan järkyttävältä. Jos ihminen parikymppisenä näyttää kolmikymppiseltä, on reilusti ylipainoinen, väsyneen näköinen... avautuu siinä silmät useammallakin!
Siitä yhdestä valokuvasta tämä kaikki sai alkunsa... kuva on minulla edelleen tallessa ja aina heikkojen hetkien tullen katson sitä ja totean, että ehkä asiat eivät niin huonosti nyt olekkaan... :)
Tämän vuoden vaihteen jälkeen aloitin HARJOITTELEMAAN uutta, erilaista elämäntyyliä.
En tiedä mistä sen voiman ja tahdon siihen sain, mutta siinäkin kävi niin, että nälkä kasvoi syödessä... ;)
Tästä lisää seuraavassa postauksessa.... ollaan kuulolla :)
Alkoholia, totaalisen onneton ruokavalio, liikunnan ois jäänti, hormonilääkitys...
Muuta ei juuri tarvittu. Paino nousi ihan huomaamatta, tai aremminkin; en edes jaksanut ajatella asiaa,
ei yksinkertaisesti kiinnostanut mikään, millään ei ollut enää väliä. Kaikki tuntui kaatuvan niskaan joka tapauksessa tekipä mitä teki.
Menin naimisiin, sain diagnoosin, että en mahdollisesti koskaan voi saada lapsia. Se pysäytti.
No opin asian kanssa elämään ja tyydyin osaani, että tulee jos on tullakseen ja jos ei tule, niin minkäs teet.
Tarkemmin kun sitä elämän tilannetta muistelee, en oikeastaan edes sillä hetkellä halunnut lapsia...
ja jälkikäteen sanottuna, onneksi lapsia ei silloin vielä minulle suotu.
Elämä tuntui täysin mitättömältä, työni kuitenkin hoidin aina ja onneksi minulla oli töitä, sillä sen hetkinen elämän tyyli olisi saattanut viedä mennessään pysyvästi. Elämä tuntui tyhjältä.
Tuli joulu vuonna 2000... Kuten aina, jouluna kuvataan paljon...
Tuli uusi vuosi ja saatiin teetettyä jouluna otetut valokuvat.
Silloin silmät avautuivat! Näytin oikeasti aivan järkyttävältä. Jos ihminen parikymppisenä näyttää kolmikymppiseltä, on reilusti ylipainoinen, väsyneen näköinen... avautuu siinä silmät useammallakin!
Siitä yhdestä valokuvasta tämä kaikki sai alkunsa... kuva on minulla edelleen tallessa ja aina heikkojen hetkien tullen katson sitä ja totean, että ehkä asiat eivät niin huonosti nyt olekkaan... :)
Tämän vuoden vaihteen jälkeen aloitin HARJOITTELEMAAN uutta, erilaista elämäntyyliä.
En tiedä mistä sen voiman ja tahdon siihen sain, mutta siinäkin kävi niin, että nälkä kasvoi syödessä... ;)
Tästä lisää seuraavassa postauksessa.... ollaan kuulolla :)
torstai 11. heinäkuuta 2013
Megasuperyyber mahtavat dieetit
Joka tuutista huudetaan dieetti sitä dieetti tätä ja tuota. Pudota painoasi viikossa. Näin pääset eroon makkaroista. Joopa joo... kyllästymiseen asti näitä huudetaan joka paikassa ja me ihmiset hullunkiilto silmissä juoksemme kauppaan hakemaan sen uusimman jenkkinäyttelijöiden käyttämän laihdutuspillerin. Tämä pillerihän lupaa sinulle tietysti viikossa Jennifer Lopezin muodot ja hymyilevän elämän ;)
Ensin laihdutetaan joulukilot, sitten laihdutetaan rantakuntoon ja sitten karistetaan kesäkilot, jotta voimme joulun jälkeen jälleen aloittaa ympyrän kulkemisen uudelleen. Joka sesonkiinhan toki saadaan se tehokkaampi ja helpompi tapa pudottaa painoa.
Ollaankos me ihmiset todella näin helposti median vietävissä??
Liki sokeasti uskotaan se kaikki, mitä mainokset huutaa ja julistaa meille. Näin se valitettavasti on ja oletettavasti näiden tehokuurien terveydelle aiheuttamien seurausten laskua tullaan maksamaan vielä pitkään.
Eikö se jojo -laihduttaminen ollut sangen epäterveellistä? Media kuitenkin kannustaa mussuttamaan jos jonkinmoista mättöä kaikki väliajat kunnes aina tulee se laihdutus sesonki. Ja taas myydään purkki poikineen näille mussuttajille ;D
Eiköhän lie kuitenkin olisi helpompaa ja ennen kaikkea itselle terveellisempää tehdä se pysyvä elämäntapa muutos. Ja kuulkaa... sen ei tartte olla se trendimuutos, eikä se trendikkäin dieetti.
Sen muutoksen on oltava juuri omalle itselle sopiva ja voisin lyödä pääni pantiksi, että sellaista mallia ei ole olemassa, joka sopisi jokaiselle. Jokaisen on itse nähtävä se vaiva, että etsii itselleen sen sopivimman jutun.
Eihän meistä ketään ole veistetty samasta puusta eikä luotu toistemme klooneiksi.
Jokainen on oma itsensä ja oma toiminnallinen yksikkönsä on jokaisen elimistö, joka takuulla toimii eritavalla kuin sillä naapurin emännällä.
Tästäpä saadaankin sopiva aasin silta... taidanpa seuraavassa postauksessa raottaa elämäni verhoa sen verran, että kerron oman tarinani ylipainoisesta liki normaalipainoiseksi... tarina alkaa vuodesta 2000 ja jatkuu tähän päivään saakka ja ei tule koskaan loppumaan... ;)
Eikä muuten ole käytetty lopulta mitään ihme juttuja.... vaikka tunnustan niitäkin joskus kokeilleeni ;D
Mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa.... palataan kuuluville ;)
Ensin laihdutetaan joulukilot, sitten laihdutetaan rantakuntoon ja sitten karistetaan kesäkilot, jotta voimme joulun jälkeen jälleen aloittaa ympyrän kulkemisen uudelleen. Joka sesonkiinhan toki saadaan se tehokkaampi ja helpompi tapa pudottaa painoa.
Ollaankos me ihmiset todella näin helposti median vietävissä??
Liki sokeasti uskotaan se kaikki, mitä mainokset huutaa ja julistaa meille. Näin se valitettavasti on ja oletettavasti näiden tehokuurien terveydelle aiheuttamien seurausten laskua tullaan maksamaan vielä pitkään.
Eikö se jojo -laihduttaminen ollut sangen epäterveellistä? Media kuitenkin kannustaa mussuttamaan jos jonkinmoista mättöä kaikki väliajat kunnes aina tulee se laihdutus sesonki. Ja taas myydään purkki poikineen näille mussuttajille ;D
Eiköhän lie kuitenkin olisi helpompaa ja ennen kaikkea itselle terveellisempää tehdä se pysyvä elämäntapa muutos. Ja kuulkaa... sen ei tartte olla se trendimuutos, eikä se trendikkäin dieetti.
Sen muutoksen on oltava juuri omalle itselle sopiva ja voisin lyödä pääni pantiksi, että sellaista mallia ei ole olemassa, joka sopisi jokaiselle. Jokaisen on itse nähtävä se vaiva, että etsii itselleen sen sopivimman jutun.
Eihän meistä ketään ole veistetty samasta puusta eikä luotu toistemme klooneiksi.
Jokainen on oma itsensä ja oma toiminnallinen yksikkönsä on jokaisen elimistö, joka takuulla toimii eritavalla kuin sillä naapurin emännällä.
Tästäpä saadaankin sopiva aasin silta... taidanpa seuraavassa postauksessa raottaa elämäni verhoa sen verran, että kerron oman tarinani ylipainoisesta liki normaalipainoiseksi... tarina alkaa vuodesta 2000 ja jatkuu tähän päivään saakka ja ei tule koskaan loppumaan... ;)
Eikä muuten ole käytetty lopulta mitään ihme juttuja.... vaikka tunnustan niitäkin joskus kokeilleeni ;D
Mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa.... palataan kuuluville ;)
torstai 4. heinäkuuta 2013
Fiksut ja filmaattiset
Me kelvottomat aikuiset nostattelemme verenpaineita kun teinit ympärillämme angstaavat, uhoavat ja luulevat olevansa maailman valtiaita ja ikuisesti idiootteja vanhempiaan julmetusti viisaampia.
Hehh, jokainenhan meistä on joskus ollut teini, mutta oletteko tulleet ajatelleeksi, että nykypäivänä aika suuri joukko aikuisia onkin teinejä. Aika usein pistää silmään erittäinkin räikeästi tämä aikuisväestön angstaaminen mm. sosiaalisessa mediassa. Tästä luin juuri Kari Hotakaisen kolumnin, joka julkaistiin tuoreimmassa ME -lehdessä. Loistava juttu :)
Mikä meidät aikuisetkin saa käyttäytymään kuin pikku teiniprinsessat?
Joo, no ainakin naisihmisille pikku kiukuttelut sallitaan, mutta kun raavaat miehetkin angstaavaat, niin välillä on jo naurussa pitelemistä. Kuulostaako esim raavaan suomalaisen perheenisän suusta tulevan tämän kaltaista tekstiä; Voi Hel****N PER**** tuo BB on syvältä, vetäis sen kunniaksi pers**t!!!
Joopa joo... ja tällaistahan sitä saa lukea vähän turhankin usein milloin mistäkin ja näkeehän tämän ilmiön myös tuolla ihmisten normaalissa elämässä.
Onko tää nykymaailta siis mennyt siihen, että sitä ikuista nuoruutta ihannoidaan niin fanaattisesti, että väkipakolla taannutaan käytökseltään ja elämäntyyliltään siihen teiniaikaan. Eipä ehkä tulla ajatelleeksi, että pelleksihän siinä itsensä tekee. Tottakai tällainen pikku angstaaminen on tervettä ja normaalia aikuisillekkin, mutta sen hyvän maun rajan tässäkin asiassa ylittää vähän turhankin moni.
Vaikka ikää olisi kuinka paljon, voi mieli olla nuori. Ikä ei ole kuin numeroita, se ratkaisee millainen on ajatusmaailma ;) Tämä on tervettä ja upea asia, ja tästä se ikuinen nuoruus löytyy, ei siitä julkisesta angstaamisesta ja teineilystä.
Jospa näitä oikeasti fiksuja ja filmaattisia löytyisi enemmänkin tulevaisuudessa!
Pidetään siis mölyt mahassamme ja jätetään se teineily niille, joille se oikeasti kuuluu.
Pidetään mieli nuorena, käytös edes kohtalaisen korrektina, mutta maustettuna sillä pienellä pilkkeellä silmäkulmassa... ;)
Hehh, jokainenhan meistä on joskus ollut teini, mutta oletteko tulleet ajatelleeksi, että nykypäivänä aika suuri joukko aikuisia onkin teinejä. Aika usein pistää silmään erittäinkin räikeästi tämä aikuisväestön angstaaminen mm. sosiaalisessa mediassa. Tästä luin juuri Kari Hotakaisen kolumnin, joka julkaistiin tuoreimmassa ME -lehdessä. Loistava juttu :)
Mikä meidät aikuisetkin saa käyttäytymään kuin pikku teiniprinsessat?
Joo, no ainakin naisihmisille pikku kiukuttelut sallitaan, mutta kun raavaat miehetkin angstaavaat, niin välillä on jo naurussa pitelemistä. Kuulostaako esim raavaan suomalaisen perheenisän suusta tulevan tämän kaltaista tekstiä; Voi Hel****N PER**** tuo BB on syvältä, vetäis sen kunniaksi pers**t!!!
Joopa joo... ja tällaistahan sitä saa lukea vähän turhankin usein milloin mistäkin ja näkeehän tämän ilmiön myös tuolla ihmisten normaalissa elämässä.
Onko tää nykymaailta siis mennyt siihen, että sitä ikuista nuoruutta ihannoidaan niin fanaattisesti, että väkipakolla taannutaan käytökseltään ja elämäntyyliltään siihen teiniaikaan. Eipä ehkä tulla ajatelleeksi, että pelleksihän siinä itsensä tekee. Tottakai tällainen pikku angstaaminen on tervettä ja normaalia aikuisillekkin, mutta sen hyvän maun rajan tässäkin asiassa ylittää vähän turhankin moni.
Vaikka ikää olisi kuinka paljon, voi mieli olla nuori. Ikä ei ole kuin numeroita, se ratkaisee millainen on ajatusmaailma ;) Tämä on tervettä ja upea asia, ja tästä se ikuinen nuoruus löytyy, ei siitä julkisesta angstaamisesta ja teineilystä.
Jospa näitä oikeasti fiksuja ja filmaattisia löytyisi enemmänkin tulevaisuudessa!
Pidetään siis mölyt mahassamme ja jätetään se teineily niille, joille se oikeasti kuuluu.
Pidetään mieli nuorena, käytös edes kohtalaisen korrektina, mutta maustettuna sillä pienellä pilkkeellä silmäkulmassa... ;)
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Startti
Jospa näin aluksi vähän kertoisin blogin sisällöstä ja tarkoituksesta jne...
Olen itse reipas kolmekymppinen 3 lapsen äiti, joka ainakin omasta mielestään on joutunut käymään läpi kohtalaisen elämänkoulun ja sitä kautta omat mielipiteet ja ajatukset ovat muotoutuneet sellaisiksi kuin nyt ovat. Tyylinäni on ilmaista mielipiteet välillä vähän kärjistetysti ja radikaalistikin ja sehän toki saattaa kanssaihmisiä välillä tympiä, mutta sananvapauteen luotetaan :)
Haaveenani on, että tämän blogin kautta jossain vaiheessa tulisin kirjoittamaan omaa elämäntarinaani ihan lapsuudesta saakka. Tähän tarinointiin asti jos pääsen, niin itselleni voin hattua vähän nostaa.
Jokatapauksessa blogissa käsitellään aiheita ihan laidasta laitaan. Luen todella paljon ja seuraan ajankohtaisia aiheita, niin viralliselta kuin viihteestäkin.
Toivottavasti viihdytte blogin parissa!
Olen itse reipas kolmekymppinen 3 lapsen äiti, joka ainakin omasta mielestään on joutunut käymään läpi kohtalaisen elämänkoulun ja sitä kautta omat mielipiteet ja ajatukset ovat muotoutuneet sellaisiksi kuin nyt ovat. Tyylinäni on ilmaista mielipiteet välillä vähän kärjistetysti ja radikaalistikin ja sehän toki saattaa kanssaihmisiä välillä tympiä, mutta sananvapauteen luotetaan :)
Haaveenani on, että tämän blogin kautta jossain vaiheessa tulisin kirjoittamaan omaa elämäntarinaani ihan lapsuudesta saakka. Tähän tarinointiin asti jos pääsen, niin itselleni voin hattua vähän nostaa.
Jokatapauksessa blogissa käsitellään aiheita ihan laidasta laitaan. Luen todella paljon ja seuraan ajankohtaisia aiheita, niin viralliselta kuin viihteestäkin.
Toivottavasti viihdytte blogin parissa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)