Pienin askelin pitkää matkaa

Ja matka jatkuu... tämä elämänmuutos ja painonpudotus projekti on ollut oman elämäni yksi mullistavimmista asioista ja jos tätä operaatiota en olisi käynyt läpi, en takuulla tässä tätä tarinaani nyt kirjoittaisi...
Ensinnäkään itsetunto ei silloin aiemmassa tilanteessa olisi riittänyt tällaiseen ja sellainen terve rohkeus tunnustaa asioita, puuttui täysin kokonaan. Se vain on niin, että mikä ei tapa, niin se vahvistaa.
Vaikka tuo todellinen klisee onkin, se on tavahan tosi asia, että en olisi nykypäivänä näin vahva ihminen ja vahva persoona, jos elämä ei olisi ollut niin kivikkoinen kuin se on ollut.

Jokaisesta vaikeudesta on mentävä yli, jokaisesta suosta noustava, aina kun joku sinut kaataa ja lyö lokaan, on pää systyssä noustava ylös ja sanottava ääneen; Minä pystyn tähän!

Jokaisella varmasti tulee tämän kaltaisten projektien aikana suunnattomia epätoivon hetkiä.
Silloin kannattaa vaikka pysähtyä hetkeksi ja unohtaa pieneksi toviksi koko projekti, suunnata siis ajatukset aivan muualle. Pienen hengähdystauon jälkeen homma tuntuu taas maistuvan paremmalta ja hyviä ideoita ja energiaa voi saada vaikkapa asiaan keskittyneistä lehdistä. Tältäkin sivulta löytyy tuo FIT lehden mainos ja itse luin projektin aikana jokaisen lehden kannesta kanteen ja moneen kertaan. Kerrassaan loistavia ideoita, uusia ajatuksia omaan treenaamiseen ja kuntoisuun ja aivan ihania ruokaohjeitakin tukemaan tätä projektia.
Heh.. täytyy kyllä tunnustaa että olen osan näistä tämän projektin aikaisista lehdistä säilyttänyt ja edelleen, tänä päivänäkin ne antavat lisäpotkua, jos treenit tuntuu tökkivän ;) Suosittelen siis erittäin lämpimästi, lehdistä kun on iloa pitkään!

Mutta pienillä askelilla se omakin projekti aikoinaan eteni ja se tunne kun alkoi tonkimaan vaatekaappia ja huomasikin, että lähes kaikki kamppeet ovat ISOJA... Sitä tunnetta ei ihan hetkessä unohda ja siitä sitä energiaa täytyy osata ammentaa.

Omassa projektissa tuli muutaman kuukauden jälkeen totaalistoppi. Paino jumitti ihan täysin vaikka teki mitä.
Silloin meinasi mennä sormi suuhun, että tähänkö tämä nyt jäi... Mutta eipähän jäänytkään.
Olin huomaamattani tehnyt lihastreeniä pääasiassa vatsa ja jalat painopisteenä ja muuta kuntoilua ei oikeastaan ollut... Tulin sitten ajatelleeksi, että lihashan painaa enemmän kuin läski, hommassa siis tapahtuu kuitenkin jotain vaikka paino ei putoakkaan. Muutamia päiviä siinä sitten luin lehdistä vinkkejä, selasin nettiä ja tuhersin sen oman treenini kanssa. Sitten hoksasin kokeilla... lisäsin treeniini pikkusen tanssia :D
Eli kotimeiningillä; stereoista volumet kaakkoon ja olohuoneen pöytä veks ja ei kun jalalla koreasti
(luojan kiitos, naapurit ei oo tätä nähneet...)
Väliä ei ole sillä miten tanssit, kunhan tanssit juuri niinkuin itse osaat. A) hien saa pintaan helposti B) se treenistä puuttunut aerobinen osa tuli täytettyä C) se heiluminen on ihan hiivatin kivaa ;)

Siitäpä se taas lähtikin etenemään tasaisen varmasti. Ongelmana oli siis sen aerobisen liikunnan puute!