sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Et tarvitse kaikkea...

Aika moni käyttää tekosyynä omaan treenaamattomuuteensa omaa rahatilannetta. Niin minäkin silloin aikoinani :) En voinut tehdä mitään, kun ei ollut varaa hankkia kunnollisia vehkeitä kuntoilua varten.
Sitten kun lopulta tämän elämän muutokseni sain alkuun, lakkasin myös valehtelemasta itselleni.

Paljonko vaatii venyttely rahaa, no ei senttiäkään...
Paljonko vaatii yksinkertainen peruslihaskunnosta huolehtiminen, no ei senttiäkään sekään...

Jatkoin siis sinnikkäästi jo aloitettua venyttelyä, nyt jo useamman kerran päivässä.
Ruokavalion muutoksella kadonneet kilot antoivat sen verran energiaa, että lisäsin jo pientä lihaskuntoa parantavaa treeniä kuvioihin mukaan. Aloitin ihan simppeleillä perusjutuilla.
Mene kyljelleen makaamaan lattialle. Jos lattia tuntuu liian kovalta tai hankalalta ei siihenkään välttämättä treenimattoa tarvitse, vaan itsellä sitä virkaa toimitti parisängyn päiväpeite ;D
Koukista lattiaa vasten oleva jalka ja nosta hitaasti toinen jalka ylös, pidä hetki ylhäällä ja laske alas,
mutta älä päästä laskettavaa jalkaa lattiaan kiinni, vaan pidä jalka jännitettynä koko ajan.
Tee hitaasti niin monta toistoa kuin pystyt, älä kuitenkaan lopeta heti kun vähän alkaa tuntumaan, vaan poistu rohkeasti sieltä omalta mukavuusalueelta... ja sama toiselle jalalle.

Tähänkään ei ole mitään selkeää sääntöä tai ohjetta, kuinka monta toistoa tulee tehdä.
Tee niin monta kuin pystyt ja niin että liike todella tuntuu. Jokaisen täytyy tähänkin löytää se juuri itselle sopiva toistomäärä.

Toinen liike, jolla pienen treenaamisen aloitin oli variaatio tuosta ensimmäisestä, tässä vain ylempi jalka pidetään koholla koko ajan ja polvi vedetään kohti rintaa ja sen jälkeen takaisin suoraksi.
Tämäkin kannattaa tehdä hitaasti ja hakea se itselle sopiva toistomäärä.

Nämä ohjeet ovat tulossa vielä kuvinakin erikseen :)

Tällaisella treenillä aloitin. Erittäin yksinkertaista, ei vaadi penniäkään rahaa, vain oman panostuksen asiaan.
Ja ei tarvinnut jättää telkkariakaan katsomatta, nämä kun pystyy tekemään siinä salkkareita katsellessa ;)

Näin yksinkertaisilla jutuilla paino lähti edelleen hitaasti, mutta varmasti laskuun ja ilokseni sain huomata että painoa on lähtenyt jo reilu 6 kiloa ja vaatte varaston uusimista sai alkaa suunnittelemaan.
Tässä vaiheessa tätä muutosta oli kestänyt vasta n 3,5 kuukautta :) ja alettiin mennä kohti kevättä 2001.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienosti tehty ja sit voi vielä ottaa lapset mukaan jumpalle. He muistavat sen aiukuisenakin että on äidin kanssa jumpattu ja oli mukavaa. Huvi ja hyöty eikä todellakaan ole kukkaron senteistä kiinni vaikka kyllä sentit häviääkin ropalta. Itse olen huomannut saman nautinnon ja mahtava kun ei tarvi lähteä salille aikataulun mukaan ja sopivan hetken tullen roppa heilumaan ja venymään :)
Kiitos sinun ihanista kirjoitteluista! Näitä on mukava lukea! Zemppiä edelleenkin!

Clivianna kirjoitti...

Tuolloinhan ei vielälapsiaollut,mutta nykyään kyllä treenaavat mukana. Herra esikoinen varsinkin muistuttaa välillä; Äiti,tännään pitäs tehä reeni, laitakko sitte piisin? (biisin) ;D
Vauhtia ei siis takuulla puutu ja ihanaa kuulla, että kirjoitusten parissa viihdytään, Kiitos :)