Aiemmin, jo ennen täysi-ikäisyyttä harrastin lavatanssia. Kunto oli huipussaan, treenasin, tanssin, tanssin ja vielä kerran tanssin. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä elämän kuvioit muuttuivat, tanssi hieman väheni ja tuttavapiiri ympärillä vaihtui pikkuhiljaa... valitettavasti siihen suuntaan, että rakastamani tanssi jäi lähes kokonaan pois. Elämään tuli mies, jonka myötä harrastus oli jätettävä ja tilalle tuli täysin vääränlainen elämäntyyli.
Alkoholia, totaalisen onneton ruokavalio, liikunnan ois jäänti, hormonilääkitys...
Muuta ei juuri tarvittu. Paino nousi ihan huomaamatta, tai aremminkin; en edes jaksanut ajatella asiaa,
ei yksinkertaisesti kiinnostanut mikään, millään ei ollut enää väliä. Kaikki tuntui kaatuvan niskaan joka tapauksessa tekipä mitä teki.
Menin naimisiin, sain diagnoosin, että en mahdollisesti koskaan voi saada lapsia. Se pysäytti.
No opin asian kanssa elämään ja tyydyin osaani, että tulee jos on tullakseen ja jos ei tule, niin minkäs teet.
Tarkemmin kun sitä elämän tilannetta muistelee, en oikeastaan edes sillä hetkellä halunnut lapsia...
ja jälkikäteen sanottuna, onneksi lapsia ei silloin vielä minulle suotu.
Elämä tuntui täysin mitättömältä, työni kuitenkin hoidin aina ja onneksi minulla oli töitä, sillä sen hetkinen elämän tyyli olisi saattanut viedä mennessään pysyvästi. Elämä tuntui tyhjältä.
Tuli joulu vuonna 2000... Kuten aina, jouluna kuvataan paljon...
Tuli uusi vuosi ja saatiin teetettyä jouluna otetut valokuvat.
Silloin silmät avautuivat! Näytin oikeasti aivan järkyttävältä. Jos ihminen parikymppisenä näyttää kolmikymppiseltä, on reilusti ylipainoinen, väsyneen näköinen... avautuu siinä silmät useammallakin!
Siitä yhdestä valokuvasta tämä kaikki sai alkunsa... kuva on minulla edelleen tallessa ja aina heikkojen hetkien tullen katson sitä ja totean, että ehkä asiat eivät niin huonosti nyt olekkaan... :)
Tämän vuoden vaihteen jälkeen aloitin HARJOITTELEMAAN uutta, erilaista elämäntyyliä.
En tiedä mistä sen voiman ja tahdon siihen sain, mutta siinäkin kävi niin, että nälkä kasvoi syödessä... ;)
Tästä lisää seuraavassa postauksessa.... ollaan kuulolla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti