Tähän alkuun on todettava, että tämä on ehdottomasti henkilökohtaisin asia, jota ikinä, koskaan olen blogimaailmassa tehnyt ja varmaan missään muuallakaan.
Mutta toivon, että tämä konkretisoi kaiken sen mitä aiemmissa postauksissa olen kertonut.
On helppo sanoa, että Juu, olen pudottanut painoani reilut 30 kiloa... Moni sitä ihmettelee toki, mutta kuvat kertovat aina omalla kielellään enemmän kuin sanat.
Tästä siis lähdetään... (nyt melkein hirvittää...)
Nämä kuvat on otettu ennen kuin tilanne oli pahimmillaan...
Kuvien välillä on aikaa muutama kuukausi.
Mutta TÄSTÄ kuvasta se kaikki lähti.
Kuva on otettu Jouluna 2000, kun olin 20 vuotias...
Kun nämä kuvat kaivoin varastosta vain tätä postausta varten, meinasi rehellisesti sanottuna itku päästä.
miten sitä onkaan voinut päästää itsensä tähän kuntoon pelkästään omaa laiskuuttaan ja oman pilatun elämäntyylinsä vuoksi. Hävetti, suoraan sanoen!!! ja hävettää edelleen.
Mutta mutta Tässä tulee sitten tämän päivän kuvat. Muistakaa se kaikki, mitä näiden kuvien väliin mahtuu:
Lähes 13 vuotta, moneen kertaan särkynyt sydän, vaikeat kariutuneet ihmissuhteet, takkia kääntävät ihmiset, jotka kutsuivat itseään ystävikseni ja tuntuvat tietävän asiani paremmin kuin minä itse... Litroittain tyynyyn itkettyjä kyyneliä. 4 raskautta, 3 ihanaa lasta... ja lopputulos tänä päivänä:
Että näin... Tällainen tarina... Voi iso huokaus!!!
4 kommenttia:
Voiettä ... kyllä olet kovan koulun käynyt. Emme voi kukaan toinen tietääkään miten kaikki nuo on musertanut ja pirstaloinut nuoren naisen ja äidin maailmaa. On tullut syviä haavoja jotka on sitten yrittänyt peittää lohtukäyttäytymisellä... Ei ole voinut nostaa katsettaan, ei silmäillä ympärilleen silloin kun on ollut vaikeaa. Ihana että on tullut ahaa hetki, joka on saanut nostettua kauniit kirkkaat silmäsi katsomaan ylös-ja eteenpäin. IHANAA!!!! Olet selviytyjät!!! Olet voittaja!!! Olet ARVOKAS,TÄRKEÄ ja ROHKEA nainen/äiti/vaimo/ystävä!!! Sisukaskin olet! Olet rohkea kun kerrot elämääsi. Se kannustaa monia samoissa syvissä vesissä eläviä nostamaan katseen ylöspäin. Valoa on tunnelin päässä!!!
Kiitos vieläkin näistä postauksista! Haluaisi saman sytykkeen esim.miten saa kamalat liiat kilot pois. Ne on monasti murskaamassa naisen itsetuntoa joka vie yhä syvemmälle murheisiin.
Sylikaupalla halauksia ja voimia uusiin haasteisiin sekä sinulle jettä perheellesi !!!
Kyllä on eroa kuvien välillä - nimerkillä tapauksen tuntien...Uudet kuvat ovat tosi kauniita! Ei sitä voi muuta kuin onnitella sinnikkyydestä ja kun tiedän, että aina elämä ei ole ollu helppoa, sitä suuremmalla syyllä voin olla onnellinen puolestasi siitä, että oot jaksanut sinnitellä ja muuttaa elämää. Mutta vaikka kiloja jossain vaiheessa olisikin liikaa, pitää muistaa kohtuus ja lopettaa jossain vaiheessa, ettei sitten mene toiseen ääripäähän. Nyt on hyvä. Ja elämän pienistä ilmoista pitää osata nauttia ja olla kiitollinen että on terve. Toivottavasti olen joskus osannut olla olkapäänä ja ystävänä paikallaan. Kohdallasi voi sanoa kyllä että elämän todellakaan ole ollut tarkoitus olla helppoa, mutta olet selvinnyt loistavasti. Ja yhteisillä kokemuksilla työelämässä voin sanoa myöskin että kun on pärjätty eräässä tietyssä paikassa, pärjätään missä vaan! Tsemppiä eteenkinpäin!
Enemmän kuin ISO kiitos kommenteista. Melkein itku silmässä piti näitä lukea moneen kertaan. Kyllä, tie on ollut kivikkoinen ja mutkikas, mutta toisaalta ilman jokaista karikkoa en tässä tilanteessa ja näin vahvana nyt seisoisi. Ne harvat olkapäät ovat olleet elämän aikana kultaakin kalliimpia, ja ovat edelleen. Kaiken koetun jälkeen elämästä löytyy vain muutama harva ja valittu johon voin luottaa täysin 100%:sti :)
ihan uskomaton muutos! Olet kaunis <3
Lähetä kommentti